Yoko Sakurain artikkeli, joka ilmestyi Nikkei-sanomalehden etusivulla 6. elokuuta 2018, on artikkeli, joka kaikkien painettua tekstiä lukevien Japanin kansalaisten pitäisi lukea.
Kaikkien Japanin kansalaisten, jotka lukevat tämän artikkelin, pitäisi kumartaa ajatukselle, että tässä on todellinen isänmaanystävä, nainen ja meidän seniorimme.
Tekstin painotus otsikkoa lukuun ottamatta on minun.
Kan Naoton hallinto ja sen kaksikko
Heinäkuussa, keskellä epätavallisen korkeita lämpötiloja, jotka joillakin alueilla ylittivät 41 astetta, hallitus teki kabinettipäätöksen viidennestä energia-alan perussuunnitelmasta (viidennestä suunnitelmasta), joka tähtää vuosiin 2030 ja 2050.
Japanin ja Yhdysvaltojen ydinsopimusta, jonka voimassaolo päättyisi 30 vuoden kuluttua, jatkettiin myös automaattisesti.
Tässä yhteydessä Japanin atomienergiakomissio ilmoitti, että se ”vähentää hallussaan olevan plutoniumin määrää” uusien suuntaviivojensa mukaisesti. Puheenjohtaja Yoshiaki Oka ilmaisi huolensa siitä, että plutoniumin nykyinen määrä ylittää 47 tonnia.
Vaikka tämä on suuren yleisön kannalta monimutkainen asia ymmärtää, se on kriittinen kysymys sen suhteen, pystyykö Japani jatkossakin toimittamaan vakaasti sähköä, joka on rikkaan ja turvallisen elämäntavan perusta.
Energiapolitiikan tarkastelu paljastaa jotain yllättävää.
LDP:n ja Komeiton koalitiohallituksen politiikka on sama kuin Naoto Kanin johtaman entisen Japanin demokraattisen puolueen hallituksen politiikka.
LDP-Komeiton koalitiohallitus on perinyt Kanin hallituksen peruspolitiikan ja noudattaa sitä edelleen.
Sen energiapolitiikka, joka on identtinen Kanin hallinnon ydinvoiman vastaisen ideologian kanssa, on jo epäonnistunut.
Viides suunnitelma, jonka piti katsoa maamme tulevaisuuteen, on itsessään toteuttamiskelvoton.
Viidennessä suunnitelmassa kehotetaan lisäämään aurinko- ja tuulivoimasta peräisin olevan uusiutuvan energian käyttöä 22-24 prosenttiin kaikista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä, jolloin siitä tulee ensisijainen energialähde tavalla, joka täyttää kaksi vaatimusta, jotka ovat taloudellinen riippumattomuus ilman valtion tukia tai etuuskohtelua ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen valttikortti.
Aurinkovoiman osuus on 4,4 prosenttia ja tuulivoiman 0,6 prosenttia.
Uusiutuvat energialähteet ovat tärkeitä tulevaisuuden ensisijaisena energialähteenä, ja mielestäni meidän olisi keskityttävä tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) yhtenä kansallisen strategian pilarina.
Meteorologian ja talouden näkökulmasta on kuitenkin vaikeaa tehdä aurinko- ja tuulivoiman kaltaisista vaihtelevista energialähteistä pian ensisijainen energialähde.
Näemmekö etenemismahdollisuuksia seuraavien noin 10 vuoden aikana?
Asiantuntijat ovat pessimistisiä tämän suhteen.
Uusiutuva energia olisi asetettava kaukaisen tulevaisuuden tavoitteeksi. Toisaalta ydinvoima on voimanlähde, jota voidaan toimittaa välittömästi.
Viidennessä suunnitelmassa ei kuitenkaan käsitellä tätä kysymystä suoraan.
Siinä todetaan vain, että hallitus vähentää riippuvuutta ydinvoimasta mahdollisimman paljon ja käynnistää ydinvoimalat uudelleen turvallisuuden parantamisen jälkeen.
Suunnitelmaluonnoksessa tavoitteeksi oli asetettu 20-22 prosenttia, mutta tämä tavoite on poistettu.
Kun otetaan huomioon tämä ja edellä mainittu plutoniumin vähentämispolitiikka, Japanin on väistämättä lisättävä riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista, kuten hiilestä, kompensoidakseen uusiutuvan energian epävakaata tarjontaa.
Sen lisäksi, että Kiina aikoo käyttää 200:aa maailman edistyneintä ydinvoimalaa, se on ilmoittanut rakentavansa 200 000 kW:n pienreaktoreita 143 paikkaan vähentääkseen huomattavasti hiilen käyttöä paikallisessa lämmöntuotannossa.
Samalla kun Kiina ja muu maailma pyrkivät rakentamaan maitaan kehittyneen ydinvoiman varaan, onko Japani ainoa maa, joka luopuu tästä lähestymistavasta kokonaan?
Japanin ydinvoimapolitiikkaa ollaan kirjaimellisesti repimässä juuriltaan.
Japani on tuonut ydinvoimapolttoaineeksi tarkoitettua uraania Yhdysvalloista ja muista maista ja louhinut plutoniumia käsittelemällä ydinreaktoreissa käytettävää uraanipolttoainetta.
Ydinpolttoainekierrossa käytetään uudelleen ydinpolttoainetta prototyypin nopeassa jalostusreaktorissa Monjussa (Fukuin prefektuurissa) ja tavallisissa kevytvesireaktoreissa (plutonium-thermal).
Japanin ydinpolitiikka perustuu tähän.
Monju on kuitenkin päätetty poistaa käytöstä.
Ainoa tapa säilyttää ydinpolttoainekierto on käyttää plutoniumia ja lämpöä.
Ainoastaan neljä uudelleen käynnistettyä ydinvoimalaa voi olla plutoniumlämpöisiä.
Kukin näistä voimaloista kuluttaa 0,4 tonnia plutoniumia vuodessa.
Kun Aomorin prefektuurissa sijaitseva Rokkashon jälleenkäsittelylaitos, jonka odotetaan valmistuvan kolmen vuoden kuluessa, aloittaa toimintansa, se ottaa käytetystä ydinpolttoaineesta talteen 8 tonnia plutoniumia vuodessa.
Tämän vuoksi on keskusteltu siitä, että käytettyä ydinpolttoainetta ei jälleenkäsiteltäisi tai että jälleenkäsittelyä rajoitettaisiin, jotta ydinvoimakomission ”lupaus” plutoniumvarastojen vähentämisestä voitaisiin täyttää.
Ydinvoimakomission politiikka voisi lopettaa ydinvoimateollisuuden katkaisemalla Japanin ydinpolttoainekierron.
Juuri tätä Kan yrittää tehdä.
Se on täysin päällekkäinen Kanin suunnitelman kanssa.
Hän pakottaa ihmiset maksamaan huomattavan taakan uusiutuvasta energiasta, epäonnistuu ydinvoimapolitiikassa, luottaa suhteettomasti fossiilisiin polttoaineisiin, kuten hiileen, ja tekee Japanista suuren hiilidioksidipäästöjen aiheuttajan.
Miksi maatamme työnnetään tälle typerälle tielle?
Kun Japanin ja Yhdysvaltojen ydinsopimuksen voimassaoloa jatkettiin automaattisesti, sekä Japanin että Yhdysvaltojen puolelta kuului edestakaisin tietoja, kuten ”Japanin 47 tonnin plutoniumvarasto”, ”joka riittää noin 6 000 atomipommiin” ja ”ydinaseiden leviämisriski”.
Nämä tiedot eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Japanin hallussaan pitämä 47 tonnia plutoniumia on reaktoriplutoniumia, ja sen koostumus ja puhtaus eroavat merkittävästi aseisiin soveltuvasta plutoniumista, jota voidaan käyttää ydinaseiden valmistamiseen.
Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ovat jälleenkäsitelleet ja varastoineet noin 36 tonnia Japanin plutoniumia.
Lisäksi Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) tarkastajat ovat Rokkashon jälleenkäsittelylaitoksessa, ja Japani on tiukan valvonnan alaisena.
Japanin on tieteellisesti ja fyysisesti mahdotonta rakentaa atomipommia.
Japanin plutoniumin hallussapidossa ei ole mitään väärää.
Ainoa tapa ratkaista ongelma on käyttää jälleenkäsittelylaitosta ja saattaa ydinpolttoainekierto päätökseen.
Tästä huolimatta Japani on alistunut epätarkkojen tai tarkoituksellisesti harhaanjohtavien tietojen edessä.
Kun ilmoitettiin, että Japanin ja Yhdysvaltojen ydinsopimusta jatketaan automaattisesti, tiedotusvälineet kertoivat välittömästi ”kansainvälisen yhteisön huolestuneisuudesta”.
NHK:n kommentaattori Noriyuki Mizuno meni jopa niin pitkälle, että hän väitti, että ”Kiina ja Pohjois-Korea ovat nimenneet Japanin terävästi maaksi, jolla on potentiaalia kehittää ydinaseita” (Jiron Kouron -lehden 1. elokuuta ilmestyneessä numerossa).
Tällaisilla tiedoilla pyritään pakottamaan jälleenkäsittelylaitos sulkemaan, tuhoamaan ydinpolttoainekierto ja hautaamaan Japanin ydinvoimateollisuus kokonaisuudessaan.
Japanin energiapolitiikasta vastaavan Aben hallinnon pitäisi olla tietoinen siitä, että Japanin tulevaisuus on vaarassa ydinvoiman vastaisen tiedon vuoksi, ja sen pitäisi pyrkiä uudistamaan energiapolitiikkaansa.
Concerto for Violin and Orchestra in D Op. 77 (1987 Remastered Version) : II. Adagio
