Seuraava on Masayuki Takayaman kolumnista, joka ilmestyi tammikuun 16. päivän Shukan Shinchon numerossa.
Tämä artikkeli on osoitus Masayuki Takayaman vertaansa vailla olevasta journalistisesta taitavuudesta, ja hän on sodanjälkeisessä maailmassa merkittävä henkilö.
Kauan sitten eräs Monacon kuninkaallisen balettikoulun iäkäs professori, jota prima-baleriinat arvostavat kaikkialla maailmassa, tuli Japaniin.
Tuolloin hän sanoi taiteilijoiden merkityksestä seuraavaa.
”Taiteilijat ovat välttämättömiä, koska he voivat vain valottaa ja ilmaista piilotettuja, kätkettyjä totuuksia.
”En usko, että kukaan olisi eri mieltä hänen sanoistaan.
Masayuki Takayama ei ole vain sodanjälkeisen maailman ainoa toimittaja, mutta ei ole liioiteltua sanoa, että hän on myös sodanjälkeisen maailman ainoa taiteilija.
Tämä väitöskirja todistaa myös loistavasti sen väitteeni oikeellisuuden, että nykymaailmassa kukaan ei ansaitse kirjallisuuden Nobel-palkintoa enempää kuin Masayuki Takayama.
Teos on pakollinen luettava paitsi japanilaisille myös ihmisille kaikkialla maailmassa.
Pidän Trumpista.
Bill Clinton tuli köyhästä maanviljelijäperheestä Arkansasista.
Hän nousi presidentiksi.
Kun hän astui Valkoiseen taloon, olin kirjeenvaihtajana Los Angelesissa.
Olemme olleet ystävällisissä väleissä siitä lähtien, mutta en jostain syystä koskaan tuntenut häntä läheiseksi.
Kaksi sanaa symboloi häntä.
Toinen on ”mail flash”.
Kun hän oli Arkansasin kuvernöörinä, hänellä oli naispuolinen henkilökunnan jäsen, joka toimitti paperit hänen majapaikkaansa.
Kuvernööri avasi kaapunsa etupuolen naisen edessä, kun tämä astui hänen huoneeseensa.
Se on termi, jota käytetään kuvaamaan tällaista paljastusta.
Toinen on ”insert bill”.
Se on vastaus arvoitukseen, joka leikittelee sanoilla 'Clinton' ja 'Coca-Cola'-automaatti.
Se on leikittely hänen nimellään Bill ja sanalla ”bill” (raha), ja se tekee pilaa hänen sopimattomasta seksuaalisesta käytöksestään Monica Lewinskyn kanssa.
Nämä asiat voidaan antaa anteeksi, mutta oli liikaa muita huonoja asioita.
Ensinnäkin hän määräsi Yhdysvaltain armeijan hyväksymään homot.
Armeija kieltäytyi, mutta hän sai heidät hyväksymään homot sanomalla, että homot ”eivät sano olevansa homoja” ja että armeija ”ei kysy”.
Amerikkalaisilla ei ole alkuunkaan minkäänlaista pidättyvyystajua.
Se oli tilaisuus eri seksuaalisten mieltymysten rajattomaan leviämiseen.
Tuli tavalliseksi, että homot ja lesbot päästettiin naisten vessoihin, vaikka he olivat miehiä ja sanoivat sydämensä olevan naispuolinen.
Clinton ajoi myös positiivisia toimia liiallisuuksiin.
Hän suosi mustia ihmisiä ja sanoi, että heidät pitäisi päästää yliopistoihin ja työpaikoille.
O.J. Simpson viilteli veitsellä valkoista ex-vaimoaan ja tämän miesystävää.
Hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä väittäen, että hän oli syrjinnän uhri.
Sittemmin mustille on annettu anteeksi kaikki heidän tekonsa, kun taas valkoisia on syytetty vanhoista haavoista.
1800-luvulla jesuiitat myivät 272 mustaa orjaansa kerätäkseen rahaa johtamansa Georgetownin yliopiston ylläpitämiseen.
Se paljastui hiljattain.
Yliopisto on pyytänyt anteeksi ja ilmoittanut ottavansa sisään 272 orjan jälkeläisiä, tuhansia ihmisiä.
Harvard ja Princeton ruoskivat mustia ihmisiä koulurakennustensa rakentamiseksi.
Valkoisten opiskelijoiden opiskelupaikkojen määrä yliopistossa vähenee vähitellen.
Clinton vältteli aikoinaan kutsuntoja salakavalin keinoin.
Siksi hän näyttää tulevan hyvin toimeen ovelan Kiinan kanssa.
Hän teki suosituimmuuskohtelusta pysyvän ja otti heidät myös WTO:n jäseniksi.
Clinton hyväksyi myös ”yhden Kiinan”, mikä tarkoittaa, että Taiwan on osa Kiinaa.
Se ei tietenkään ollut ilmaista.
Kiinan lahjukset olivat niin törkeitä.
Iloisena Jiang Zemin imitoi Inejiro Asanumaa ja sanoi: ”Japani on Yhdysvaltain ja Kiinan yhteinen vihollinen”.
Clinton pääsi myös tunnelmaan ja pakotti Japanin hyväksymään” vuotuisen uudistuspyynnön”.
Hän syytti Japania liiasta sääntelystä, ja ensimmäisenä hän halusi tukahduttaa Japanin talouden huutamalla vahvaa jeniä.
Hän vaati Japania myös hajottamaan postilaitoksen ja julkiset liikenneyhtiöt.
He puuttuivat myös Japanin oikeuslaitokseen ja pakottivat perustamaan oikeustieteellisiä kouluja.
Samanlainen kuin amerikkalainen valamiehistöjärjestelmä oli myös Yhdysvaltain vaatimus.
Yhdysvalloissa on 1,35 miljoonaa lakimiestä, Clinton mukaan lukien.
Myös voittomarginaalit ovat ohenemassa.
Tällä hetkellä on selvää, että Yhdysvalloilla on taka-ajatuksia tehdä Japanista, taloudellisesta suurvallasta, uusi markkina-alue amerikkalaisille asianajajille.
Japania vastaan nostettavien oikeusjuttujen harjoitukset ovat muuten olleet suosittuja Yhdysvalloissa Clintonin hallinnosta lähtien.
Esimerkiksi Illinoisissa toimiva Mitsubishi Motors haastettiin oikeuteen Clintonin hallinnon toimesta, koska sitä syytettiin tylysti siitä, että se oli ”tuonut Japanin luontaisen naisvihamielisyyden amerikkalaiseen yhteiskuntaan”. ”
Myös New York Times tuki kannetta ja pakotti Mitsubishin maksamaan 4,8 miljardia jeniä.
Oikeusministeriö haastoi Pentaxin oikeuteen, ja Equal Employment Opportunity Commission haastoi Hondan oikeuteen, ja molemmat joutuivat maksamaan miljoonia dollareita.
Toshibaa syytettiin myös jostain henkilökohtaisiin tietokoneisiin liittyvästä asiasta, ja se joutui maksamaan 110 miljardia jeniä.
Ei ihme, että amerikkalaiset asianajajat haluavat laajentua Japaniin.
Jälkikäteen ajateltuna Clinton kävi aina Kiinassa, mutta Japani oli vain maa, jonka kautta hän kulki.
Kaikki kulki Japanin kautta.
Trump sanoi virkaanastujaisissaan, että ”Yhdysvallat tarvitsee vain miehiä ja naisia”, ja lopetti Clintonin vaaliman LGBT-liikkeen.
Hän myös vetäytyi ilmaston lämpenemistä koskevasta Pariisin sopimuksesta.
Se johtuu siitä, että se paljastui Kiinan keksimäksi vilpilliseksi tarinaksi.
Hän lopettaa myös sähköautojen tuotannon, joka on petoksen sivutuote.
Jos tulet köyhästä talonpoikaistaustasta, politiikastasi tulee vulgaaria.
Rikkaan Trumpin politiikka on valoisaa ja lupaavaa.
