Japanin alamäki ei kuitenkaan johdu pelkästään politiikasta.
Myös media, joka vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, on suurimmaksi osaksi syyllinen.
20. lokakuuta 2019
Seuraava on ote Seiron-lehden erillisnumeron toisen niteen ainutlaatuisesta artikkelista ”Fallen Media” ja ”Why Did the Media Fall?”, jota minulle suositteli eräs innokas lukijaystävä, koska se on täynnä todella arvokkaita artikkeleita ja haastatteluja, ja jonka otsikko on ”It's Because They Don't Write the Truth”. Tekstin painotukset, otsikoita lukuun ottamatta, ovat minun.
Takita
: Te kaksi olette raportoineet Japanin ja ulkomaiden tilanteesta jo vuosia Sankei Shimbunin toimittajina, joten pyytäisin teitä puhumaan tiedotusvälineiden tilasta.
Teemana on ”kaatunut media”, mutta miksi mediasta on mielestänne tullut niin voimakkaasti arvosteltu kokonaisuus?
Takayama
: Kun kysytään, mikä on vialla Japanissa, joka on pysähtyneisyyden ja taantuman tilassa, ihmiset sanovat esimerkiksi, että oppositiopuolueet ovat huolimattomia tai että LDP:stä on tullut liian rutiininomainen.
Mutta ei ole kyse vain politiikasta, joka on saanut Japanin tähän tilaan.
Yleiseen mielipiteeseen vaikuttava media on syypää suurimpaan osaan tästä.
Esimerkiksi TEPCO:n Fukushiman ydinvoimalan aiheuttamat ongelmat suuren Itä-Japanin maanjäristyksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että ydinenergiaa ei enää käytetä Japanissa.
Samalla kun muu maailma luottaa yhä enemmän ydinvoimaan ja rakentaa lisää ydinvoimaloita, Japani on menossa vastavirtaan ja kutsuu TEPCO:ta kaikkein kauheimmaksi roistoksi, mutta se ei ole oikein.
Fukushiman onnettomuus johtui yhdysvaltalaisen GE-yhtiön rakentaman voimalan vioista.
Tiedotusvälineet eivät kuitenkaan edes mainitse GE:n nimeä eivätkä kerro mitään tosiasioista.
Jopa säteilysaasteesta puhuttaessa 1 millisievertin vuosiraja on vitsi, jonka Yhdysvallat loi, mutta sitä ei edes mainita.
Heillä ei ole aikomustakaan kertoa totuutta.
Saito
Tiedotusvälineissä on jonkin verran TEPCO:n vastaista uutisointia, mutta niissä ei juurikaan käsitellä teknisiä yksityiskohtia.
Takayama
Ei ole oikein nostaa TEPCO:ta esiin, mutta sanomalehdet eivät raportoi ”tosiasioista”, jotka pitäisi raportoida, ja ne raportoivat ydinvoimaloiden vastaisen ideologian mukaisesti.
Arvioinnin standardina on ”heikkojen puolelle asettuminen”, ja tässä tapauksessa TEPCO on pahis, ja evakuoitaviksi joutuneet ihmiset esitetään heikkoina.
Sanomalehtien mielestä niiden tehtävänä on murskata välittömästi kaikki poliitikot tai kommentoijat, joilla on eriäviä näkemyksiä.
Saito
Kyse on sanomalehtien ideologiasta.
Se ei ole ilmiö, jota esiintyy vain Japanissa.
Kun Stalin oli valtansa huipulla, häntä ihaillut New York Timesin Walter Duranty salasi sen tosiasian, että miljoonat ihmiset Ukrainassa kuolivat nälkään, ja ylisti Stalinia ja sai jopa Pulitzer-palkinnon.
Ukrainan kansa järjesti jokin aika sitten New Yorkissa mielenosoituksen, jossa vaadittiin ainakin Pulitzer-palkinnon peruuttamista.
Takayama
Ideologia on etusijalla.
Takita
Kun te molemmat olitte aktiivisia toimittajia paikan päällä, esiintyikö media kritiikkiä kuten nyt?
Saito
Oli aika, jolloin vain Sankeytä kritisoitiin.
Takayama
Mutta jopa jos katsot vanhaa Sankeytä, näet artikkeleita, joissa ylistetään taiwanilaisia älymystöä teurastanutta Tšiang Kai-šekiä kommunisminvastaisen toiminnan sankarina, ja samaan aikaan julkaistaan Japanin kiinalaisten paluumuuttajien yhdistyksen (Chukiren) juttuja siitä, miten kiinalaisia poltettiin uuneissa.
Useat artikkelit olivat samankaltaisia kuin Asahin Katsuichi Hondan artikkelit.
Saito
Seiron julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1973.
Se oli vuosi sen jälkeen, kun tulin yhtiöön.
Takayama
Jopa ”Seironissa” oli asioita, joita emme nähneet.
Sanomalehdet innostuvat väistämättä ismeistä.
Oli asioita, joita teimme sodan jälkeen harkitsematta.
Takita
Vuonna 1982 (Showa 57) oli oppikirjanumero.
Kaikki sanomalehdet kertoivat, että Japanin opetusministeriö oli pakottanut korvaamaan oppikirjojen seulontaprosessissa termin ”Pohjois-Kiinan hyökkäys” termillä ”eteneminen”.
Takayama
Shoichi Watanabe kirjoitti tuolloin lokakuussa ilmestyneeseen Shokun! -lehteen artikkelin otsikolla ”The Textbook Controversy in Which a Million Dogs Barked at the Sky” (Oppikirjakiista, jossa miljoona koiraa haukkui taivaalle), jossa totuus tuli julki.
Sanomalehdet teeskentelivät, etteivät kuulleet, mutta Sankei tarkisti kantaansa ja pyysi anteeksi.
Seurasi Asahin myrkkykaasuraportti (lisätietoja sivulla 35).
Myös tuolloin monet Sankei-sanomalehden yhteiskunta-asioiden toimituksesta epäröivät.
Yksi oli: ”Mitä me teemme haastamalla Asahin?
”Se oli aikakausi, jolloin emme arvostelleet muita lehtiä.
Toinen oli idealistinen käsitys, että 'emme tiedä, mitä Japanin armeija teki.
Niinpä käsikirjoitus lähetettiin takaisin Mizuho Ishikawalle.
Hän oli uusi kirjoittaja, eikä hänellä ollut tällaisia idealistisia käsityksiä, joten hän teki sen näyttävästi yhteiskuntaosion etusivulle sanoen: ”Eikö tämä olekin mielenkiintoista?”.”
Saito
: ”Seiron” ei saanut seurassa vähään aikaan jalansijaa.
Kuitenkin vuonna 1967, kulttuurivallankumouksen aikana, Pekingin silloinen toimiston päällikkö Shibata Hō erotettiin Kiinan hallituksesta. Se oli todellinen lähtökohta Seiron-linjalle.
Takayama
: Aivan oikein.
Saito
: Kun herra Shibata palasi, hän kirjoitti etusivulle artikkelisarjan siitä, miten hänet oli erotettu, ja teki sen noin sata kertaa.
Tämä artikkelisarja paljasti totuuden kulttuurivallankumouksesta, Kiinan valtataisteluista ja Kiinan kommunismin todellisesta luonteesta. Se oli lähtökohta ”Seironille”, jossa syytettiin Kiinan kommunistista puoluetta ja Neuvostoliiton kommunistista puoluetta törkeistä hallintojärjestelmistä.
Jopa tavalliset lukijat ja sanomalehtien toimittajat eivät ymmärtäneet, millainen hallinto Neuvostoliitolla ja Kiinalla oli.
Se ymmärrettiin vähitellen laajemmin, ja vasta viime aikoina ihmiset ovat vihdoin alkaneet ymmärtää.
Takayama
Se kesti kauan.
Jopa Tiananmenin aukion välikohtauksen aikana väitettiin, että ”on hyvä, että Kiina on vakaa”.
On parempi, että naapurimaa on epävakaa.
Itse asiassa Mao Zedongin aikana, kun siellä tapahtui verilöylyjä, Japanin ja Kiinan väliset suhteet olivat parhaimmillaan.
Kun asiat vakiintuivat siellä, alkaen Senkaku-saarista, Japanin politiikka, talous ja yleinen järjestys häiriintyivät ja niitä rikottiin.
Vakaus naapurimaassa on pahin asia.
Sama pätee Etelä-Koreaan.
Saito
Kolme vuotta Tiananmenin aukion välikohtauksen jälkeen keisari (entinen keisari) vieraili Kiinassa, ja mielestäni koko media on syyllinen tähän.
Sankei vastusti sitä aika paljon.
Siihen aikaan he eivät ymmärtäneet kommunismin todellista kauhua.
Takayama
Niin, se on juuri niin kuin kirjoitit (”Seiron”, huhtikuu 2019). ”Älä koskaan anna anteeksi Venäjälle”.
Juuri sitä tarvitaan vastapainoksi sille, mitä tuo valelähettiläs (Venäjän Japanin suurlähettiläs Garudin) sanoi.
Tämä artikkeli jatkuu
