Seuraavat tiedot ovat Yoshiko Sakurain virallisilta verkkosivuilta.
Tämäkin paperi todistaa, että hän on kansallinen aarre, Saichon määrittelemä ylin kansallinen aarre.
Tämä on pakko lukea paitsi Japanin myös ihmisten ympäri maailmaa.
SHINZO ABE LEPÄÄ IKUISESTI VEHREÄLLÄ KUKKULALLA, JOSSA ON KIRKASTA VETTÄ...
Lähdin varhain heinäkuun 30. päivän aamuna Yamaguchin prefektuurin Shimonosekissa sijaitsevasta hotellista osoittaakseni kunnioitustani edesmenneelle pääministeri Shinzo Abelle hänen perheensä hautausmaalla Yuyassa Nagaton kaupungissa.
Ajoin 90 minuutin ajomatkan pohjoiseen valtatietä 191. Vasemmalla puolellani näkyi Japaninmeri, ja pian Hikojiman saari tuli näkyviin. Vuosien 1863-64 Shimonoseki-sodan jälkeen, joka käytiin Choshun hallintoalueen ja Ison-Britannian, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdysvaltojen merivoimien yhteenliittymän välillä Shimonosekisalmen hallinnasta, voitokas Iso-Britannia halusi ottaa haltuunsa tämän Honshun lounaiskärjessä sijaitsevan viiden neliömailin kokoisen saaren. Olin pitkään kuvitellut sen olevan paljon pienempi ja irrallisempi. Päinvastoin, saari, josta on näkymä salmelle, oli elintärkeä strateginen piste, jonka ansiosta Britannia olisi voinut hallita koko salmea. Saarella asui parhaimmillaan noin 50 000 ihmistä, mutta nykyään siellä asuu enää noin 23 000 ihmistä.
Hagissa sijaitsevan Shokason-akatemian nuori opiskelija Shinsaku Takasugi sai tehtäväkseen neuvotella sodanjälkeisistä järjestelyistä Britannian diplomaattikunnan kanssa. [Toimittajan huomautus: Akatemiaa johti alun perin Shoin Yoshida (1830-59), joka oli inspiroiva opettaja monille vuoden 1868 Meiji-restauraation johtohahmoille.] Vaikka Shinsaku valittiin neuvottelemaan klaaninsa puolesta 24-vuotiaana, klaani adoptoi hänet Bizen Shishidolle, joka oli vaikutusvaltainen klaanin vanhempi palvelija, jotta hänellä olisi lisää arvovaltaa. Aloittaakseen neuvottelut Shinsaku kiipesi brittiläisen lippulaivan kyytiin pukeutuneena mustaan eboshi-seremonialliseen hattuun ja puhtaanvalkoisiin silkkisiin alusvaatteisiin.
Neuvotteluissa tulkkina toiminut Ernest Satow, tuolloin Edossa (nykyisessä Tokiossa) toiminut brittidiplomaatti, aisti Shinsakun pukeutumisesta nuoren samurain epätoivoisen voiman, sillä hän oli päättänyt kuolla, jos hän epäonnistuisi klaanissaan. Satowin sanotaan kuvailleen Shinsakua "suurieleisesti kuin Mao (Saatana), joka ei pelkää ketään", vaikka hän edusti taistelun häviäjää. (Tatsuya Naramoto teoksessa Shinsaku Takasugi, Chuko Shinsho, Tokio; 1986).
Abe oli ainoa sodanjälkeinen Japanin pääministeri, jota Kiina ei pelottanut. Shinsaku Takasugin ylpeä asenne, jolla hän suhtautui neuvotteluihin järkähtämättömästi, juonsi selvästi juurensa siitä luottamuksesta, joka hänellä oli itseensä ja isänmaahansa. Hänen asenteensa on päällekkäinen sen kanssa, mitä Abe osoitti diplomaattisissa suhteissaan Kiinaan.
Kun hänen klaaninsa kerrottiin joutuvan myöntämään Hikojiman, Shinsaku antoi tasaisen ei-vastauksen selittämällä ensin Japanin alkuperän, mukaan lukien Ninigi-no-Mikoton (japanilaisen mytologian jumala, joka oli auringonjumalatar Amaterasun pojanpoika) mytologinen laskeutuminen maan päälle, jumalan itäretki kolme sukupolvea myöhemmin ja hänen valtaistuimelle astumisensa vuonna 660 eaa. Japanin ensimmäisenä keisarina - keisari Jimmu. Shinsaku selitti intohimoisesti Japanin historiaa, sellaisena kuin se on kuvattu vuonna 712 laaditussa Kojikissa (muinaisasioista kertovassa kirjassa), ja esitti vaikuttavan argumentin vaatimusta vastaan korostaen, että Hikojima oli osa Japanin pyhää maata eikä mitään osaa siitä, vaikka se olisi kuinka pieni, voitaisi luovuttaa. Mitä Japanille olisi tapahtunut, jos Hikojima olisi silloin viety pois? Meidän japanilaisten ei pitäisi koskaan unohtaa kiittää Shinsakua hänen vakaasta päätöksestään olla luovuttamatta Hikojimaa. Kun katsoin uudestaan Hikojimaa, jota nuoren Shinsakun henki ja päättäväisyys suojelivat 160 vuotta sitten, pidättäydyin jälleen hengästyneenä saarta ympäröivän meren värin syvyydestä.
Yamaton aito koti
Matkalla määränpäähäni ohitin Doigahaman antropologisen museon. Jomonit asuttivat Japania yli 10 000 vuotta sitten, ja myöhemmin heitä seurasivat yayoi-kansat, joiden uskotaan eläneen runsasta elämää viljelemällä satoa ja pyytämällä kalaa. Museossa on varastoituna noin 300 lähes täydellisessä kunnossa olevaa ihmisen luuta, jotka ovat eläneet tuona aikana. Esi-isämme elivät rauhallisesti ja vauraasti Japanissa ennen ajanlaskun alkua.
Ajoin alueiden läpi, joilla oli epätavallisia japanilaisia nimiä, kuten "Kottoi", ja saavuin 1 780 metrin pituisen Tsunoshiman sillan yli koboltinsinisen Japaninmeren yli, ja näin edessäni hellästi levittäytyvän lahden. Se oli Yuyan lahti, jonka vedet olivat indigonväriset kesäauringon alla. Meri loisti samassa värissä kuin puku, jota Abe käytti mielellään - kirkkaana kuin hänen kristallinkirkas mielensä.
Ohitettuaan sillan auto kääntyi vasemmalle, ja nyt se saapui kapeammalle pitkälle tielle, jonka molemmin puolin oli yksi- tai kaksikerroksisia puisia omakotitaloja, joissa oli tilavia puutarhoja ja värikkäitä kesäkukkia täydessä kukassa, pieniä jokia, jotka valuivat mereen, ja vehreitä riisipeltoja, joiden takana oli pieniä kukkuloita. Tältä Yamaton muinaisen kodin on täytynyt näyttää.
Kapea tie alkoi vähitellen kallistua ylöspäin. Tien päässä, kukkulan huipulla, jonne ryhmämme jäsenet kokoontuivat, näimme edessä laajan maa-alueen, jolla sijaitsevat Aben perheen kolmen sukupolven haudat. Pysäköidessämme korkeiden puiden varjoon välttyäksemme häikäisevältä auringolta kiipesimme kiviportaita ylös ja löysimme rivin suuria askelmerkkejä, jotka johtivat haudoille. Oikealla puolellani oli pesuallas, joka oli tehty ison kiven onkaloinnilla ja täytetty kirkkaalla, ylivuotavalla vedellä. Oli kuuma päivä, ja lähellä olevat suuret hortensiat näyttivät sanovan, että niitä janotti. Muodostin kämmenilläni kupin, otin muutaman kauhallisen vettä ja ripottelin kukkia.
Temppelin vierailuvihkossa oli monta sivua merkintöjä vierailuista. Katsellessani hautoja kirjanpidon toimistosta näin erään miehen asettavan kukkakimpun ja hierovan sitten hellästi hautakiveä. Tunsin tunteiden tulvan vainajaa kohtaan, kun katselin tätä yksin seisovaa miestä. Tilavalla sukuhautapaikalla oli tuolloin vain tämä vanhempi herrasmies ja ihmiset pienestä ryhmästämme. Tiesin kuitenkin, että muualla, ei vain Japanissa vaan kaikkialla maailmassa, oli monia ihmisiä, jotka surivat Aben menetystä samanlaisin tuntein kuin me - ihmisiä, jotka eivät vielä ole onnistuneet pidättelemään kyyneleitään, mutta jotka ovat päättäneet toteuttaa edesmenneen pääministerin aikeet.
Vaihdoimme kumarruksia ja aloitimme herran kanssa lyhyen keskustelun. Hän kertoi olevansa vierailulla Tokiosta ja olevansa Aben läheinen opiskelukaveri: "Tulin tänne, koska ajattelin, että hän tuntee olonsa yksinäiseksi, kun on yksin...".
Aben kanssa yhdessä hautausmaalla lepäävät hänen isoisänsä Hiroshi ja isänsä Shintaro, joka oli ulkoministeri. Hautajaispäivänä 24. heinäkuuta Aben vaimo Akie totesi: "Olen hyvin kiitollinen siitä, että monet nuoremmat ihmiset Japanissa ilmaisevat päättäväisyytensä jatkaa mieheni tahtoa - samalla tavalla kuin Shoinin opetuslapset veivät hänen ajatuksensa jälkipolville." Hän sanoi minulle samaa, kun tapasin hänet päivää ennen matkaani Yamaguchin prefektuuriin.
Polvistuin hänen hautansa edessä ja kerroin Abelle tämänhetkisistä tuntemuksistani: "Arvoisa pääministeri, vaikka Japanilla on nyt edessään monia vaikeita haasteita, en aio lannistua. Aion toteuttaa loppuun asti sen, minkä päätän olevan parasta kansakunnalle. En anna periksi, vaikka epäonnistuisin. Ja niin kauan kuin pystyn pitämään yllä taistelutahtoa, olen vakuuttunut siitä, että pystyn voittamaan kaikki esteet, tapahtuipa mitä tahansa. Ja lupaan, etten säästele ponnisteluja sitä varten."
Meillä keskivertokansalaisilla ei luonnollisestikaan ole samanlaista valtaa kuin Abella oli, mutta uskon, että voimme saavuttaa tavoitteemme, jos jokainen meistä asettaa itselleen korkeat tavoitteet elämässä ja kommunikoi säännöllisesti ja tukee toisiaan. Näin toimimalla pystymme varmasti turvaamaan meille ja kansakunnallemme rakkaat arvot. Uskon, että missä on tahtoa, siellä on aina myös tie.
Tästä huolimatta mietin tuona päivänä, eikö pääministerillä voisi olla jano tämän vuoden kesän paahtavassa kuumuudessa. Se huolestutti minua sinä päivänä.
Rouva Aben ajatuksia herättävät sanat
Vietettyämme hetken Aben perheen hautapaikalla suuntasimme Hagin kaupunkiin, jossa vierailimme Shoinin pyhäkössä. Shokason-akatemia sijaitsee täällä. Shoin johti koulua 1857-58, ennen kuin hänet mestattiin "maanpetoksesta" shogunaattihallitusta vastaan 29-vuotiaana. Olin luullut, että pyhäkkö, joka käsittää akatemian laajojen tilojensa sisällä, ja itse pyhäkkö olisivat olleet paljon pienempiä. Olin kuullut, että se koostui alun perin vain yhdestä pienestä huoneesta, jossa oli kahdeksan "tatami"-olkimattoa, ja että Shoinin opetuslapset lahjoittivat varoja viereisen kymmenen maton huoneen rakentamiseksi, koska akatemia ei ollut tarpeeksi suuri, jotta hänen yli 90 opetuslastaan olisi voinut majoittaa sinne samanaikaisesti. Totuus on, että pyhäkkö on nyt valtavassa tilassa.
Hagin asukkaiden aloitteesta pyhäkkö perustettiin vuonna 1907. Vuosien mittaan pyhäkkö on jatkuvasti laajentunut niiden ihmisten tukemana, joille Shoin on kansallinen sankari. Ilman Shoinia vuoden 1868 Meiji-uudistus ei olisi toteutunut. Minulle annettiin mahdollisuus istua sisällä akatemiassa, joka sijaitsee Sugi-suvun vanhan talon, Shoinin synnyinpaikan, vieressä. Kun istuin suorassa olkimattolattialla ja kuuntelin kunniapappi Shusei Uedan luentoa, minusta tuntui kuin olisin kuullut Shoinin viestin jokaiselle hänen oppilaalleen, joita sanotaan olleen yhteensä 92, mukaan lukien Hirobumi Itoh, josta tuli Japanin ensimmäinen pääministeri vuonna 1886. Shoin jätti jälkeensä monia kirjeitä Shinsakulle. Eräässä tapauksessa Shinsaku kysyi mestariltaan, missä samurain tulisi kuolla. Shoin vastasi pääpiirteissään:
"Samurain oikea paikka kuolla on se, jonne hän on päässyt ponnistelemalla täysillä."
Mikähän olisi ollut Aben vastaus? Viimeisen vuoden aikana siitä lähtien, kun hänet ammuttiin kuoliaaksi viime heinäkuun 8. päivänä, olen miettinyt kerta toisensa jälkeen, mitä Abe ajatteli juuri kuolinhetkellään. Erilaisten murhaa koskevien spekulaatioiden keskellä, kuten että todellista murhaajaa ei ole vieläkään saatu kiinni, LDP:n alahuoneen jäsen Hisashi Matsumoto, joka on lääkäri ja ensihoidon erikoislääkäri, kirjoitti konservatiivisen Sankei Shimbun -lehden kuukausittain julkaiseman Seiron -lehden syyskuun 2023 numerossa:
"Jos solisvaltimo vaurioituu yli puoleen ja oikean rintaontelon sisällä syntyy massiivinen verenvuoto, aivoverenkierron ylläpitämiseksi tarvittava veren ulosvirtauksen määrä menetetään alle 30 sekunnissa... Entisen pääministerin Shinzo Aben murhan osalta on lääketieteellinen fakta, että laukauksen aiheuttama anatominen elinvaurio ja siitä aiheutunut massiivinen verenvuoto johtivat sydänpysähdykseen."
Muistan sanat, jotka rouva Abe lausui pian sen jälkeen, kun lääkäriryhmä oli julistanut Aben kuolleeksi viime heinäkuun 8. päivänä: "En usko, että mieheni tietää olevansa kuollut." Nyt muistutan itseäni uudestaan siitä, että Abe kuoli lähes välittömästi.
"Samurain oikea paikka kuolla on..." Abe kuoli 67-vuotiaana tehtyään kaikkensa poliittisena johtajana. Hän eli täysillä, taisteli loppuun asti ja oli valmis. Ja hän toivottavasti kuoli tuntematta kipua. Hyväksymällä nämä uudet tosiasiat, ratkaisematon kipu sydämessäni on ainakin alkanut hitaasti helpottaa. ratkaistu.
（Käännetty The Weekly Shincho -lehden 10. elokuuta 2023 ilmestyneen numeron "Japanin renessanssi" kolumnista nro 1 060）.
