He keksivät, miten he voisivat saada rahaa Japanista.
Nämä kaksi lakimiestä ovat nostaneet oikeusjuttuja, jotka ovat kaikki Korean hyväksi.
4. tammikuuta 2019
Takagi oli tuolloin entisen sosialistipuolueen oikeudellinen neuvonantaja, ja hänen lakitoimistonsa oli samassa vuokratalossa kuin Takako Doin toimisto.
4. tammikuuta 2019
Seuraava on jatkoa edelliselle luvulle.
Tähdillä on merkitty minun kommenttini.
Termit ”lohtunaiset” ja ”Sahalin” liittyvät toisiinsa.
Otaka
Tämän seurauksena Japanin hallitus myönsi yli 8 miljardia jeniä valtion kassasta Sahalinilla jäljellä olevien korealaisten palauttamista koskevaan kysymykseen.
Lisäksi tätä ”Sahalinin tukirahaa” maksetaan edelleen, ja viime vuonna budjetoitiin noin 1
miljardia jeniä.
*Monet japanilaiset, kuten minä, kuulevat tästä ensimmäistä kertaa*
Kaksi vuotta Sahalinin oikeusjutun päättymisen jälkeen, vuonna 1991, alkoi yhtäkkiä lohtunaisia koskeva oikeusjuttu, ja Aasian naisten rahasto, joka perustettiin vuonna 1995 Murayaman kabinetin muodostamisen jälkeen, maksoi noin 4,8 miljardia jeniä valtion kassasta, kunnes se lakkautettiin vuonna 2007.
Sekä Sahalinin oikeusjuttuun että lohtunaisia koskevaan asiaan liikkui joka tapauksessa huomattavia summia.
Tämän oikeusjuttusarjan taustalla oli entisen Neuvostoliiton heikkeneminen ja romahtaminen, joka oli rahoituslähde vasemmistovoimille, kuten entiselle sosialistipuolueelle.
Kun he eivät enää voineet toivoa tukea entiseltä Neuvostoliitolta, he luultavasti tarttuivat tilaisuuteen tehdä rahaa sodanjälkeisestä korvauskysymyksestä.
He keksivät ajatuksen saada rahaa Japanista.
Toisin sanoen lohtunaisia koskeva kysymys saattoi olla seuraava askel, jonka Sahalinin oikeudenkäyntiin osallistuneet tahot ottivat saadakseen Japanin hallitukselta sodanjälkeiset korvaukset.
Lohtunaisia koskeva kysymys liittyy erottamattomasti Sahalinin-kysymykseen, ja on perusteltua sanoa, että ”sodanjälkeisten korvausten intressit” houkuttelivat Yoshidaa.
Sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli tosiasiallisesti hallinnut Sahalinia, monet korealaiset joutuivat jäämään sinne.
Luulen, että keksiäkseen tarinan, jonka mukaan Japanin hallitus oli vastuussa tästä, ihmiset, kuten Takagi ja Yasuaki Onuma (kuollut, Tokion yliopiston emeritusprofessori), joka perusti Aasian naisten rahaston, käyttivät ”pakkokarkotuksen” käsitettä nostattaakseen kysymyksen esiin.
Takayama
Itse asiassa korealaiset asettuivat sinne omin päin.
Ohtaka
Aivan oikein.
1990-luvulla sosialistipuolueen jäsenet valtiopäivillä nostivat sinnikkäästi esiin pakkokarkotuksia ja lohtunaisia koskevat kysymykset ja yrittivät pakottaa asian esille.
Jos lukee valtiopäivien pöytäkirjoja tuolloin, se on hyvin selvää.
Arai Sawakon mukaan, joka on kirjoittanut teoksen Whyn't the Koreans in Sakhalin Go Home? (Sosha Publishing), Takagi oli tuolloin entisen sosialistisen puolueen oikeudellinen neuvonantaja, ja hänellä oli oma asianajotoimisto samassa rakennuksessa kuin Doi Takakon toimisto.
Asahin kosto
Takayama
1990-luvusta puheen ollen, vuonna 1991 Asahin toimittaja Uemura Takashi haastatteli entistä lohtunaisnaista Kim Hak-sunia, ja kertoi, että oli selvinnyt, että yksi ”korealaisista sotilaallisista lohtunaisista”, jotka oli viety rintamalle ”naisten vapaaehtoisjoukkojen” nimissä Kiinan ja Japanin sodan ja toisen maailmansodan aikana ja pakotettu prostituutioon japanilaisten sotilaiden kanssa, oli yhä elossa Soulissa ja että ”Korean neuvosto Japanin sotilaalliseen seksiorjuuteen värväämien naisten puolesta” (yhteisedustajat: Yun Jeong-ok, 16 järjestöä, n. 1 000 henkeä. 300 000 jäsentä) oli alkanut haastatella häntä.
Siitä puheen ollen, vaikka Sakurai Yoshiko oli haastanut Uemuran oikeuteen kunnianloukkauksesta väittäen, että hänen kirjoittamansa artikkelisarja sisälsi tekaistua tietoa, Sapporon käräjäoikeus hylkäsi Uemuran kanteen.
Lyhyesti sanottuna Uemura hävisi jutun.
Vuonna 1992 Chuon yliopiston emeritusprofessori Yoshimi Yoshiaki antoi Asahin toimittajalle Tatsuno Tetsurolle kopioita lohtunaisia koskevista asiakirjoista, joihin hän oli tutustunut Kansallisen puolustusinstituutin kirjastossa, ja tästä raportoitiin etusivun artikkelissa.
Luulen, että he yrittivät kostaa Ichiyangille, ja siksi he uutisoivat aktiivisesti lohtunaisia koskevasta asiasta heikentääkseen japanilaisten asemaa.
Asahi on sanomalehti, jolla on kieroutunut moraalitaju (lol).
4. tammikuuta 2019
Takayama
Asahin toimitusjohtaja oli tuolloin Nakae Toshitada, ja hän sai lohtunaiskysymyksen laajasti uutisoitua lehdessä.
Myöhemmin paljastui, että suurin osa näistä raporteista oli vääriä, ja kun silloinen presidentti Tadakazu Kimura oli potkujen partaalla, Nakae esitti myös jotain, mikä kuulosti anteeksipyynnöltä.
Ohtaka
Miksi Asahi raportoi aktiivisesti lohtunaisia koskevasta asiasta?
Takayama
Ennen kuin keskustelemme siitä, vuonna 1989 paljastui koralliartikkelin väärennös.
Ohtaka
Iriomoten saarella Asahin kuvaaja Yoshio Honda raapusteli graffiteja koralliin omatoimisesti, mutta Asahi keksi artikkelin, jossa häntä syytettiin, ikään kuin syyllinen olisi ollut joku kolmas osapuoli.
Takayama
Asiasta uutisoitiin laajalti, ja silloinen johtaja Toichiro Ichiyanagi sai potkut.
Siitä lähtien Asahi alkoi vihata japanilaisia Asahi Shimbunin häpäisemisen vuoksi.
Luulen, että he uutisoivat lohtunaisia koskevan asian aktiivisesti kostaakseen Ichiyanagille ja häpäistäkseen Japanin kansan.
Asahi on todella sanomalehti, jolla on kieroutunut persoonallisuus (lol).
Ottelun järjestämistä koskeva oikeudenkäynti
Ohtaka
He ovat samanlaisia Etelä-Korean kanssa (lol).
Takayama
Vuonna 1982 toimittaja nimeltä Harushi Kiyota siteerasi Yoshidan luentoa ja julkaisi artikkelin otsikolla ”Korealaiset naiset - minutkin vietiin pois”.
Ja sitten huippu tuli 1990-luvun alussa.
Ohtaka
Loppujen lopuksi pakkotyö- ja lohtunaiskysymykset eivät saaneet alkunsa Koreasta.
Se on aina japanilaisten lakimiesten, aktivistien ja joidenkin poliitikkojen salaliitto, joka keksii sodanjälkeisiä korvauksia ja nostaa niistä meteliä.
Myös uskonnolliset henkilöt ovat mukana.
Tuoreessa pakkotyöoikeudenkäynnissä sata japanilaista ihmisoikeusjuristia kokoontui arvostelemaan Japanin hallituksen vastausta.
Ei voi kuin ihmetellä, mistä maasta nämä asianajajat ovat kotoisin (nauraa).
Jos he kutsuvat itseään ihmisoikeusjuristeiksi, miksi he eivät puhu uiguurien, tiibetiläisten ja eteläisten mongolien tragediasta, joita Kiinan hallitus tällä hetkellä sortaa epäinhimillisesti?
Takayama
Lisäksi kuulin, että nämä ihmisoikeusasianajajat kokoontuivat valtuustotalon kokoushuoneessa.
Ohtaka
Kyllä.
Se, että jotkut valtiopäivien jäsenet ovat antaneet näille asianajajille kokoushuoneita valtiopäivien rakennuksessa, on jo itsessään poikkeus.
Tässä tapauksessa näyttää siltä, että asianajajat Shiro Kawakami ja Haruta Yamamoto ottavat ohjat käsiinsä.
Takayama
Nämä kaksi lakimiestä ovat aina osallistuneet vain Koreaa suosiviin oikeudenkäynteihin.
Choren keräsi huomattavan määrän rahaa japanilaisilta yrityksiltä, ja suurin osa siitä ei mennyt pakkotyöläisten käsiin vaan käytettiin Chorenin toiminnan rahoittamiseen.
4. tammikuuta 2019
Seuraava on jatkoa edelliselle luvulle.
Ohtaka
Miksi he haastavat oikeuteen?
Chosun Ilbo -lehden (7.11.) mukaan ”asianajaja viittasi tapaukseen, jossa kiinalaiset uhrit nostivat vahingonkorvauskanteen vuonna 2007. Tuolloin Japanin korkein oikeus totesi, että kiinalaiset uhrit olivat 'menettäneet oikeutensa oikeudessa', mutta asianajaja siteerasi, että tuomioistuin teki myös selväksi, että 'oikeus vaatia korvausta ei ollut sammunut'. Toisin sanoen hän selitti, että Japanin hallitus oli tehnyt myös kiinalaiselle osapuolelle vuonna 1991 selväksi, että se otti samanlaisen kannan kuin Korean korkein oikeus."
Takayama
Japanin korkeimman oikeuden päätös tarkoitti, että vaatimus olisi esitettävä Etelä-Korean hallitusta vastaan.
Päätöksen tausta kuitenkin viittaa siihen, että Etelä-Korean korkein oikeus ei mennyt liian pitkälle, vaan myös Japanin puoli auttoi näyttämön luomisessa.
Ohtaka
Aivan oikein!
Kyseessä on leikkiminen tulella.
Toisen mielenkiintoisen näkökohdan pakkotyökysymyksestä esittää Kim Chan-Hyung, Japanissa asuvien korealaisten yleisen yhdistyksen entinen jäsen (korealaissyntyinen tietokirjailija).
Kyse on GHQ:n käskystä sodan jälkeen perustetun Chorenin (jonka voisi sanoa olevan myöhemmän Chongryonin ja Japanin kommunistisen puolueen erillinen yksikkö) runsaista taloudellisista resursseista.
Suurin tulonlähde oli kotiin palaavien pakkotyöläisten maksamattomat palkat ym. tulot. Vuoden 1946 loppuun mennessä maksamattomia palkkoja vaadittiin pakkotyöläisiä työllistäneiltä japanilaisilta yrityksiltä Chorenin keskitetyn työvoimaosaston johtajan nimissä. Vaatimusten määrä nousi 43,66 miljoonaan jeniin, ja Chosen Rengai keräsi japanilaisilta yrityksiltä huomattavan summan, josta suurin osa ei päätynyt pakkotyöläisten käsiin vaan käytettiin Chosen Rengain toimintaan” (lähteestä ‘Chosen Soren’ Shincho Shinsho).
Takayama
Tuo on mielenkiintoinen tarina.
Vuonna 1945 muodostettiin Japanin Korean liitto.
Se jakautui Mindaniin ja Chongryoniin, ja sen perustanut mies oli Kim Chon-hae.
Hänen teemansa federaatiolle oli hämmästyttävästi ”tehdä Japanista maa, jossa voimme elää mukavasti” (lol).
Ookou
Juuri näin on tapahtunut!
Heitä kohdellaan liian hyvin, ja kun huomautamme, että tämä on epäreilua, meitä sanotaan ”vihamielisiksi”, eikä ongelmaan voida puuttua.
Vihasta puheen ollen, ulkomailla levitetään yksipuolista ja virheellistä tietoa esimerkiksi lohtunaisia koskevasta asiasta, ja koko Japanin kansa joutuu vihapuheen uhreiksi, mikä on täysin takapajuinen tilanne.
Takayama
Se on niin totta.
Kuka he luulevat Japanin olevan?
Kun Osakassa perustettiin korealainen liitto, he alkoivat myöntää ilta-alennuslippuja, jotta ”zainichit” voisivat matkustaa valtion ja yksityisrautatietä ilmaiseksi.
Osakan rautatietoimiston johtaja Eisaku Sato oli yllättynyt huomatessaan, että Osakan alueellisella verotoimistolla ei ollut juuri lainkaan tuloja, ja hän sai tietää zainichien väkivaltaisista toimista.
Hän onnistui jotenkin sulkemaan heidät, mutta Korealainen liitto perusti muita stipendiyhdistyksiä, ja zainichien lapset pääsivät vapaasti Hosei-, Meiji- ja Chuo-yliopistoihin.
Otaka
Onko se totta?
Takayama
Hosei-yliopisto oli erityisen suosittu zainichien keskuudessa.
Otaka
Huh, se suuntaus on edelleen olemassa.
Jiro Yamaguchi, joka sanoi: ”Abe ei ole ihminen”. Aion leikata hänet pieneksi”, on professori Hosei-yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Takayama
Hän on professori, joka on huutanut hallituksen vastaisia iskulauseita ja saanut samalla satojen miljoonien jenien tutkimusrahoitusta hallitukselta.
Lisäksi yliopiston rehtori on kirkkaanpunainen Yuko Tanaka.
Ohtaka
Ymmärrän, kuulut siis kuuluisaan ”Sunday Morning” (TBS) -ryhmään (lol).
Joka tapauksessa Japanin hallituksen, joka on tehnyt toistuvasti virheitä neuvotteluissa Etelä-Korean hallituksen kanssa historiatietoisuudesta, pitäisi nyt sanoa Etelä-Korean hallitukselle: ”Tästä lähtien haluamme, että kaikki pakkokarkotuksia koskevat korvausvaatimukset tehdään Etelä-Korean hallitukselle tai Japanissa asuvien korealaisten yleiselle yhdistykselle” (naurunremakka).
Korealaisten maahantulo
Takayama
Etelä-Korean perustamisesta vuonna 1948 lähtien maa on aina tehnyt outoja asioita.
Sitä edeltäneen Japanin 36-vuotisen hallinnon aikana ihmiset elivät rauhassa ja tyytyväisinä, ja riisiä oli runsaasti.
Ruokaa ja työtä oli runsaasti, ja ihmiset elivät tyytyväistä elämää.
Korealaiset sanovat, että he olivat siirtomaa, mutta jos he olisivat olleet siirtomaa, he eivät olisi koskaan voineet tulla ja mennä mielensä mukaan suzeraanivaltion (Japanin) luo, mikä ei olisi koskaan ollut sallittua.
Niinpä he pystyivät saamaan töitä ilman syrjintää (nauraa).
Otaka
Joseonissa sanottiin, että ”kaikki ihmiset paitsi yangban eivät ole ihmisiä”, ja Tajima Osamun kirjasta ”300 ainutlaatuista mainosta kertoo iloisesta Chosunin hallinnosta” (Business-sha) (ks. s. 164) käy ilmi, että korealaiset naiset, joita syrjittiin, itse asiassa nauttivat elämästään.
Takayama
Vuonna 1945 Hiroshimaan pudotettiin atomipommi, ja yksi suuri kaupunki menetettiin, mutta tuolloin Hiroshiman kaupungin väkiluku oli noin 350 000.
Siitä noin 80 000 oli korealaisia.
Japaniin tulleilla korealaisilla ei ollut töitä viljelijäkylissä, joten he virtasivat kaupunkeihin.
Silti yllättävä luku on, että joka viides Hiroshiman asukas oli kaupunkiin muuttanut korealainen.
Kun asiaa ajattelee näin, on helppo ymmärtää, miksi niin monet korealaiset joutuivat atomipommin uhreiksi.
Otaka
Niin paljon korealaisia oli siis Japanin kaupungeissa.
Takayama
On vaikea uskoa, mutta Jejun saaren ja Osakan Ikunon välillä oli tuohon aikaan säännöllinen lauttaliikenne.
Otaka
Nyt se on Ikuno Ward, jossa korealaiskaupunki sijaitsee.
Se on Kim Jong-ilin äidin, Ko Yong-huin, ja Park Chung-heen vaimon, Yook Young-soon, murhaajan Mun Se-gwangin synnyinpaikka.
Kävin siellä useita kertoja tutkimustarkoituksessa, ja minuun teki vaikutuksen se, että se oli enemmän kuin ”eri maailma” kuin Ikuno.
Siellä oli paikkoja, kuten kristillinen kirkko, jossa Asahin toimittaja Uemura piti luentonsa, Japanissa asuvien korealaisten yleinen yhdistys ja Japanissa asuvien korealaisten liitto sekä Jeju-saarelta paenneiden ihmisten kokoontumispaikkoja (naurua).
Takayama
Nämä Koreasta Japaniin tulleet ihmiset pitävät nyt suurta meteliä siitä, kuinka heidät pakotettiin tulemaan tänne ja he ovat köyhiä uhreja.
Otaka
Ja japanilaiset auttavat heitä, joten se on aivan liikaa.
Emme tiedä, kuinka monet ihmiset harjoittavat Japanin vastaista toimintaa japanilaisilla nimillä.
Erityisesti kun ihmiset toimivat ulkomailla tekaistuilla nimillä ja levittävät väärää tietoa Japanin heikentämiseksi, sitä on mahdotonta pysäyttää.
Jopa ulkomaalaisia huijataan ajattelemaan, että sen täytyy olla totta, koska se on japanilaisen henkilön todistus.
Koska olemme jättäneet tällaiset aktivistit rauhaan, olemme antaneet tilanteen kehittyä niin, että toinen tai kolmas Yoshida Seiji voi syntyä.
Takayama
Jopa Katsuichi Honda elää elämäänsä huolettomasti.
Otaka
Kun etsin pakkotyövoimakysymykseen tällä kertaa osallistuneiden aktivistien nimiä, jotkut heistä olivat päällekkäisiä lohtunaisia koskevan propagandaryhmän kanssa.
He ovat Japanin vastaisia fanaatikkoja.
Takayama
He ovat kaikki osa samaa juurta (nauraa).
Otaka
On hyvin todennäköistä, että pakkotyöntekijöiden oikeudenkäyntien välittäjät toimivat salassa, aivan kuten lohtunaisia koskevissa asioissa.
Lohtunaisten tapauksessa Yang Soon-im, Uemura Takashin anoppi ja Tyynenmeren sodan uhrien perheiden yhdistyksen puheenjohtaja, perusti ”Civil Claim Group for Japan” -ryhmän vuonna 2010 ja
