Seuraava on Takayama Masayukin sarjakuvakolumnin viimeisestä osasta, joka julkaistiin 19. joulukuuta ilmestyvässä Shicho-viikkolehdessä.
Tämäkin artikkeli todistaa, että hän on sodanjälkeisen maailman ainoa toimittaja.
Kauan sitten eräs Monacon kuninkaallisen balettikoulun iäkäs professori, jota prima-balerinat ympäri maailmaa arvostivat suuresti, tuli Japaniin.
Tuolloin hän sanoi taiteilijoiden merkityksestä seuraavaa.
”Taiteilijat ovat välttämättömiä, koska he voivat vain valottaa ja ilmaista piilotettuja, kätkettyjä totuuksia.
Kukaan ei kiistä hänen sanojaan.
Masayuki Takayama ei ole vain sodanjälkeisen maailman ainoa toimittaja, mutta ei ole liioiteltua sanoa, että hän on sodanjälkeisen maailman ainoa taiteilija.
Tämä väitöskirja todistaa myös kauniisti sen väitteeni oikeellisuuden, että nykymaailmassa kukaan ei ansaitse kirjallisuuden Nobel-palkintoa enempää kuin Masayuki Takayama.
Teos on pakko lukea paitsi japanilaisten myös kaikkien muiden ihmisten maailmassa.
Aika tarkistaa
Tsutomu Hotta piirisyyttäjänviraston erityistutkintaosastolta, joka tutki ”pääministerin rikosta”, on kuollut.
Typerä Asahi Shimbun -sanomalehti ylistää häntä sanoen, että hän ”neuvotteli Lockheedin lahjusjutussa Yhdysvaltain oikeusministeriön kanssa” todisteiden hankkimiseksi, että hän hoiti myös Kakuei-oikeudenkäynnin ja että hän ”ansaitsi lempinimen Partakone”.
Siitä huolimatta, että hän heilutti partaterää, tapaus jäi kuitenkin hyvin epäselväksi, ja vain oikeuslaitoksen ylimielisyys oli liian silmiinpistävää.
Tapaus oli alusta alkaen outo.
Eräänä päivänä Yhdysvaltain senaattiin toimitettiin erehdyksessä kirje.
Kun se avattiin, se sisälsi kuitin sadasta maapähkinästä, jotka Kodama Yoshio oli lähettänyt Lockheedille.
Olin yllättynyt, että Yhdysvalloissa avattaisiin toisen posti miettimättä.
Lisäksi he järjestivät tämän perusteella julkisen kuulemisen ja päättelivät, että Lockheed oli antanut lahjuksia Japanin pääministerin asemassa olevalle henkilölle.
Amerikkalaisissa lakiteksteissä tällaista alkuperältään tuntematonta todistusaineistoa kutsutaan ”myrkyllisen puun hedelmäksi”, ja se hylätään.
Kun vastapuolena on kuitenkin Japani, siitä ei välitetä.
Epäsuorasti nimetty Tanaka Kakuei oli palauttanut diplomaattisuhteet Japanin ja Kiinan välille, tehnyt sopimuksen Indonesian öljystä ja keskustellut Siperian kehittämisestä Neuvostoliiton kanssa.
Yhdysvallat, joka tunsi saattaneensa Japanin polvilleen, tunsi varmasti itsensä huijatuksi.
Tavalliset japanilaiset ajattelevat, että jos he tuntevat, että jotain tapahtuu, se myös tapahtuu.
Piirisyyttäjänviraston erityistutkintayksikkö oli kuitenkin erilainen.
He ajattelivat vain omaa kunniaansa ja ajattelivat: ”Saatamme saada pääministerin pään irti.”
Niinpä he laativat oman versionsa pääministerin rikoksesta.” Kakuei sai ANA:n vaihtamaan seuraavan johtavan lentokoneen, Douglas DC10:n, Lockheed Tristariin ja sai Lockheedilta 500 miljoonaa jeniä.”
He luulivat, että Kakuei heiluttaisi häntäänsä 500 miljoonasta jenistä amerikkalaiselle yhtiölle.
Ja jutun kokoonpano oli aivan liian tietämätön.
JAL lensi DC10-koneita kakkoslinjan lentokoneinaan, ja jumbojetit olivat sen tukipilari.
Luuletko, että ANA valitsisi tarkoituksella kilpailevan yhtiön toisen linjan koneen seuraavaksi pääkoneekseen, johon se panisi toivonsa?
Tristarin moottorirakenne oli muuten ANA:n pääkoneen Boeing 727:n suunnitteluryhmän suunnittelema, joka oli siirtynyt Lockheedille.
Se oli paljon tutumpi kuin Douglas.
Kun toimittaja painosti häntä tästä, toinen syyttäjä Yusuke Yoshinaga kielsi välittömästi toimittajaa pääsemästä syyttäjän toimistoon.
Hän myös uhkasi, että ”mikä tahansa sanomalehti, joka kirjoittaa mitä haluaa, suljetaan pois lehdistötilaisuudesta”.
Kaiken lisäksi Hotta lähti Yhdysvaltoihin hankkimaan todisteita.
Yhdysvallat luovutti mielellään kyseenalaisia todisteita, mutta kieltäytyi jyrkästi saamasta todistajanlausuntoa lahjukseen osallistuneelta Lockheedin avainhenkilöltä.
Syynä oli se, että he jäisivät heti kiinni, jos he tunnustaisivat rikoksen virallisesti.
Japanilaiset kuitenkin tarvitsivat todistajanlausuntoa.
Hotta pyysi: ”Pyydän, että teette kuulustelun omalla puolellanne.
Se on niin sanottu valtuutettu kuulustelu.
Hän lisäsi myös ehdon, että ristikuulustelua ei suoritettaisi ja että vaikka he valehtelisivat, heitä ei syytettäisi väärästä valasta.
Hän sanoi: ”Voitte keksiä minkä tahansa tarinan.”
Toisaalta piirisyyttäjänviraston erityinen tutkintaryhmä pyysi korkeinta oikeutta: ”Hyväksykää tämä todisteeksi jopa ilman ristikuulustelua. Jos teette niin, voimme pidättää Kakuein.”
Luulin, että Japani on todisteisiin perustuvan oikeuden maa.
Korkein oikeus antoi kuitenkin lausunnon, jossa se sanoi käyttävänsä ”pelkkää hölynpölyä”, jota ei voida laillisesti luokitella todisteeksi.
Se oli hetki, jolloin Japani lakkasi olemasta oikeusvaltio.
Yoshinaga Yusukelta kysyttiin tästä lehdistötilaisuudessa.
Häneltä kysyttiin, oliko Japani yhä oikeusvaltio.
Yoshinaga vastasi ylimielisesti:
”Yhdysvalloissa ihmiset todistavat käsi Raamatulla. Amerikkalaiset eivät valehtele.”
Toimittaja ihmetteli, miksi väärästä valasta on olemassa rikos, mutta hän vaikeni, koska hän saisi porttikiellon syyttäjänvirastoon, jos hän sanoisi jotain.
Itse asiassa Hotta sanoi myös: ”Intialaiset eivät valehtele. Amerikkalaisetkaan eivät valehtele.”
Kolme päivää manifestin julkaisemisen jälkeen Kakuei pidätettiin todisteena myrkyllisestä hedelmästä, josta oli tullut puu Yhdysvalloissa.
Kerran elämässä olleen poliitikon poliittinen elämä katkesi lyhyeen.
Sen jälkeen Japani lakkasi menemästä Yhdysvaltoja vastaan.
Kun Japani yritti sekaantua Vietnamiin, ulkoministeri Baker huusi heille.
Niinpä Japani perääntyi.
Yhdysvallat vei Japanilta puolijohteet, muutti jenin romupaperiksi ja jopa pakotti LGBT:n.
Kishida vain totteli hiljaa.
Lähtökohtana oli Kakuein pidättäminen.
Mitä erikoistutkintaosasto teki tuolloin?
On aika tarkistaa se nyt.
"Life and Loss" | CALM PIANO | Luke Faulkner
