Seuraava on Yoko Sakurain säännöllisen kolumnin viimeisestä osasta Shukan Shincho -viikkolehdessä, joka julkaistiin tänään.
Tämäkin artikkeli todistaa, että hän on kansallinen aarre, ylin kansallinen aarre, kuten Saicho määrittelee.
Se on pakollista luettavaa paitsi japanilaisille myös ihmisille kaikkialla maailmassa.
Shigeru Ishiban johdolla LDP todellakin taantuu...
Pääministeri Shigeru Ishiba julkaisi tämän vuoden huhtikuussa Takarajima Sugoi Bunko -kustannusyhtiössä kirjan nimeltä ”The Essence of the LDP's Failures”.
Se on yhteinen teos sellaisten henkilöiden kanssa kuin Seiichiro Murakami, joka kutsui entistä pääministeriä Shinzo Abea ”kansakunnan petturiksi”, Kihei Maekawa, entinen koulutus-, kulttuuri-, urheilu-, tiede- ja teknologiaministerin varaministeri, joka on julkisesti ilmoittanut periaatteekseen ”totella julkisesti, mutta kapinoida yksityisesti”, ja Tatsuru Uchida, joka tunnetaan vasemmistolaisesta ideologiastaan.
Jos otatte sen käteenne, huomaatte, että Ishiban politiikka on epäjohdonmukaista ja että hänellä ei ole tietoa, minkä vuoksi on vaikea uskoa, että hän on yrittänyt viisi kertaa päästä LDP:n johtajaksi.
Hänen strategiansa on esimerkiksi tähdätä Kiinaan.
Kansallisessa strategiassamme määritellään Kiinan sotilaallinen laajentuminen ”suurimmaksi strategiseksi haasteeksi”.
Kiina nähdään suurimpana uhkana Japanille ja koko maailmalle.
En ole koskaan kuullut Ishiban esittävän yhtenäistä näkemystä Kiinasta.
Silti 10. syyskuuta, juuri ennen presidentinvaaleja, hän mainitsi yhtäkkiä Naton aasialaisen version luomisen strategiana Kiinaa vastaan.
Tämä suuri visio herätti vakavia ja kielteisiä reaktioita Japanissa ja ulkomailla.
Kun yhdysvaltalainen ajatushautomo Hudson Institute julkaisi hänen kirjoituksensa, amerikkalaiset strategit reagoivat kommentteihin, kuten ”epärealistista” ja ”Yhdysvallat ei koskaan hyväksyisi sitä”.
Intia ilmoitti 3. lokakuuta, ettei se aio osallistua Ishiban strategiaan.
Muut Aasian maat joko ilmaisivat kielteisiä mielipiteitä tai pysyivät vaiti Kiinaa peläten.
Ishiban ajatus on pelkkää haaveilua, sillä vaikka Japani ottaisi johtoaseman Naton aasialaisen version perustamisessa, Japani, joka ei ole kyennyt edes muuttamaan perustuslakiaan, ei pystyisi osallistumaan kollektiivisen turvallisuuden puitteissa tapahtuvaan toimintaan.
Vaikka Kiina hyökkäisi Intian rajoille tai Taiwaniin, Japani ei pystyisi lähettämään sinne itsepuolustusjoukkoja.
Vaikka hypoteettisesti ajateltaisiinkin Japanin johtamaa Aasian versiota Natosta, Japani ei pystyisi osallistumaan siihen fyysisesti, mutta koska käsite on vihamielinen Kiinaa kohtaan, se olisi käynnistettävä hyvin varovaisesti.
Ishiba valitsi kuitenkin tämän aiheen keskustellakseen Taiwanin presidentin Tsai Ing-wenin kanssa.
Tämä tapahtui tapaamisessa 12. elokuuta, kun hän vieraili Taiwanissa.
Tunteetonta diplomatiaa
Ishiba ei luultavasti ottanut huomioon, miten vakavasti tämä juttu vaikuttaisi tilanteeseen.
Kiina tarkkailee aina Taiwanin tilannetta, ja jos Taiwan osoittaa pienintäkään merkkiä uhmasta Kiinaa kohtaan, se iskee armottomasti rautanyrkillä.
Itse asiassa 14. lokakuuta Kiinan kansan vapautusarmeija piiritti Taiwanin ja suoritti laajan sotaharjoituksen sen jälkeen, kun se oli ottanut haltuunsa ilmatilan ja merialueen.
Harjoitukseen osallistui lentotukialus Liaoning, 125 sotilaslentokonetta sekä 34 kansan vapautusarmeijan ja rannikkovartioston alusta.
Tämä ennennäkemättömän laajamittainen sotaharjoitus osoitti, että Kiina voisi nopeasti saartaa Taiwanin, ottaa haltuunsa sen merkittävät satamat ja käynnistää hyökkäyksen, jos se niin päättäisi.
Liaoningin sijoittaminen Taiwanin itärannikolle oli varoitus Yhdysvaltain armeijalle.
Ajatushautomo ”National Institute for Basic Issues” on raportoinut siitä, miten Kiinan kykyä hyökätä Taiwaniin on kehitetty, ja tilanne on tiukasti sellainen kuin he ovat raportoineet.
Taiwan on varonut antamasta Kiinalle, joka käyttää sotilaallista voimaa muuttaakseen vallankumousta, tekosyytä hyökkäykseen, ja se on jatkanut äärimmäisen varovaista sanojensa kanssa, jotta sitä ei pidettäisi haasteena.
Sitten tuli Ishiba, joka on liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja pyrkii Japanin pääministeriksi, ja puhui Naton aasialaisen version perustamisesta.
Lai oli varmasti täysin hämmästynyt.
Hänen on täytynyt ajatella, että Ishiba ei ymmärrä Taiwanin kireää tilannetta.
Lain kerrotaan jättäneen Ishiban kysymyksen huomiotta ja kääntyneen ryhmän muiden poliitikkojen puoleen keskustellakseen uudesta aiheesta.
Herra Ishiba harjoittaa edellä mainitussa kirjassaan tällaista tunteetonta diplomatiaa, kuten vasemmistolaiselta kommentaattorilta voisi odottaa, ja asettaa Japanin ”pelottavaksi maaksi” Kiinan sijaan.
Miksi se on pelottava maa?
Hänen mukaansa se johtuu siitä, että Japani taisteli Yhdysvaltoja vastaan, maata, jota se ei koskaan pystyisi voittamaan, jos se taistelisi sitä vastaan kunnolla.
Toisaalta hän kirjoittaa Kiinasta seuraavaa.
”On aivan liikaa poliitikkoja, jotka sanovat satunnaisesti asioita kuten 'Kiina on uhka' (laiminlyönti)... Olisi aivan liian vastuutonta, jos poliitikko sanoisi asioita kuten 'Kiina on pelottava, joten aiomme lisätä puolustusmenojamme'."”
Tämä kohta on kritiikkiä entisen pääministerin Fumio Kishidan päätöksestä nostaa puolustusmenot kahteen prosenttiin BKT:sta.
Ishiba kirjoitti tästä kirjan.
Vieraillessaan Taiwanissa tämän vuoden elokuussa hän kuitenkin ehdotti presidentti Tsaille, että heidän pitäisi suhtautua Kiinaan ”Kiina on pelottava” -näkökulmasta ja yrittää käsitellä sitä Naton aasialaisen version kautta.
Jos seuraatte kronologiaa, näette, että Ishiban käsitys Kiinasta on vaihdellut edestakaisin.
Toisin sanoen logiikka ja strategia puuttuvat.
Se, että hän kritisoi Kishidan hallinnon strategiaa lisätä sotilasmenoja Kiinan pelottelemiseksi ”liian vastuuttomaksi”, on itsessään liian vastuutonta, kun tarkastellaan Kansan vapautusarmeijan toimia.
On typerää ehdottaa Naton aasialaista versiota Taiwanissa, jossa jännitteet jatkuvat, kun Kiina valmistautuu täysimittaiseen sotilasoperaatioon, jonka tavoitteena on saaren liittäminen.
Toinen seikka on se, että presidentinvaalien aikana Ishiba julisti jatkavansa Kishidan hallinnon talouspolitiikkaa, ja juuri ennen loppuäänestystä pitämässään viisiminuuttisessa puheessa hän sanoi Kishidasta joitakin imartelevia asioita, jotka saivat hampaani särkemään.
Yhtenä hetkenä hän kehui Kishidan politiikkaa ja seuraavana hetkenä kielsi sen.
En voi luottaa tuollaiseen ihmiseen.
Hatoyama ja Harris
Kirjassaan hän kirjoitti ylpeänä:
”Poliitikot tarvitsevat kykyä sanoa oikeat asiat yleisön puolesta, vaikka se olisikin heille haitaksi.”
Jos he eivät siihen kykene, hän sanoo, ”heidän pitäisi lopettaa poliitikkoina toimiminen”.
Hän julistaa myös: ”Minulle on suuri ongelma seurata vallanpitäjiä ilman perusteellista keskustelua.”
Täysin toisenlainen maisema avautuu, kun tarkastellaan herra Ishiban todellista luonnetta.
Vaikka presidentinvaalikampanjan alkamisesta on kulunut vain noin kuukausi, hän on usein muuttanut linjaansa ja argumenttejaan.
Lähes kaikki tämä on kompromissia, jonka tarkoituksena on suojella itseään ja ylläpitää kannatusta itselleen.
Sen sijaan, että hän olisi puolustanut sitä, mikä on ”kansalaisten kannalta oikein”, hän on yksinkertaisesti ”seurannut vallanpitäjiä”.
On kaksi poliitikkoa, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Ishiba: Yukio Hatoyama ja Kamala Harris, Yhdysvaltain presidenttiehdokas.
Jos Hatoyama jätetään syrjään, Harrisissa tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö.
Kun presidentti Biden vetäytyi ehdokkuudestaan ja Harrisista tuli demokraattisen puolueen presidenttiehdokas, demokraattisen puolueen kannattajat olivat innoissaan.
Julkkikset kiirehtivät tekemään suuria lahjoituksia, ja elokuvatähdet ilmaisivat tukensa.
Kun kaikille kävi kuitenkin selväksi, ettei Harrisilla ollut mitään sisältöä, demokraattisen puolueen kannatus alkoi horjua.
Gallupin mielipidetutkimuksen mukaan demokraattinen puolue, joka oli vuodesta 1992 lähtien vaalivuosina heinäkuusta syyskuuhun johdonmukaisesti ylittänyt republikaanisen puolueen kannatuksen, jäi ensimmäistä kertaa 32 vuoteen republikaanisen puolueen taakse.
Vaikka ero oli vain kolme prosenttiyksikköä, samankaltainen tulos raportoitiin myös NBC:n kyselyssä.
Wall Street Journal kutsui sitä ”huomaamattomaksi pelinmuutokseksi 24. vaaleissa”.
Kamala Harrisin tavoin vähän sisältöä tai vakaumusta omaava Ishiba heikentää merkittävästi LDP:n valtaa.
Näen LDP:n tulevaisuuden synkkänä.
2024/10/13 in Umeda
