Molemmat miehet olivat poikkeuksellisia siinä mielessä, että he näkivät selvästi Japanin paikan maailmanhistoriassa ja suunnan, johon sen tulisi kehittyä.
14. heinäkuuta 2022
Seuraava on Tokion yliopiston emeritusprofessori Hirakawa Sukehiron artikkelista, joka julkaistiin Sankei Shimbunin tämänpäiväisessä ”Sound Arguments” -lehdessä otsikolla ”Tee Abe Shinzon hautajaisista valtiolliset hautajaiset”.
Se on pakollista luettavaa paitsi japanilaisille myös ihmisille kaikkialla maailmassa.
Tekstin korostukset otsikkoa lukuun ottamatta ovat minun.
Japanin suurin globaali valtiomies
Kun entinen pääministeri Abe Shinzo kuoli salamurhassa, Japani menetti harvinaisen poliitikon, joka pystyi puhumaan vakuuttavasti koko maailmalle.
Abe oli merkittävin globaalipoliitikko, jonka maamme on tuottanut sitten Hirobumi Iton.
Jopa Venäjän presidentti Putin ei voinut olla ilmaisematta henkilökohtaisia tunteitaan.
Japanin Moskovan suurlähetystöön on tiettävästi toimitettu kukkakimppuja surunvalittelun osoituksena.
Se nähdään todennäköisesti Japanin suurlähetystöissä monissa maissa ympäri maailmaa.
Aben kuolema on merkittävä menetys kansakunnalle ja itse asiassa koko maailmalle.
Emme voi olla tuntematta syvää pahoittelua.
Eikö Japanin pitäisi surra Aben ennenaikaista kuolemaa valtiollisilla hautajaisilla?
Miksi Abesta pystyi tulemaan maailmanluokan poliitikko Ito Hirobumin rinnalla?
Molemmat miehet olivat poikkeuksellisia siinä mielessä, että he näkivät selvästi Japanin paikan maailmanhistoriassa ja sen suunnan, johon sen pitäisi mennä.
Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon, että ainoat kaksi japanilaista pääministeriä, jotka ovat koskaan innostaneet yleisöä englanninkielisillä puheillaan, olivat Ito Hirobumi, joka sai osakseen huomattavia suosionosoituksia San Franciscossa Iwakuran lähetystön apulaislähettiläänä, ja Abe, joka puhui kongressin molempien huoneiden jäsenille Washingtonissa.
Tammikuun 22. päivän iltana 1872 (kuukalenterin mukaan 14. joulukuuta 1874) suurlähettiläs Iwakura Tomomi piti puheen San Franciscon Grand-hotellissa pidetyillä tervetuliaisillallisilla, päähineenä aatelisten hovipuvussa muinainen seremoniallinen hovin kaapu, ja DeLong, Yhdysvaltain Japanin-lähettiläs, toimi tulkkina.
Seuraavaksi Ito Hirobumi, alimman tason apulaislähettiläs, astui lavalle ennen vanhempia apulaislähettiläitä Kido Takayoshia ja Okubo Toshimichia.
Ito, joka oli tuolloin 30-vuotias, aloitti puheensa selkeällä ja ymmärrettävällä englannilla epäröimättä.
Hän käytti nokkelaa analogiaa selittääkseen erinomaista politiikkaa maan avaamisesta ulkomaailmalle ja ystävyyden edistämisestä: ”Nouseva aurinko ei ole enää vahasinetti, joka sinetöi Japanin, vaan nouseva aurinko”.
Vaikka Ito oli jo viettänyt kaksi pitkää vuotta ulkomailla, hän epäilemättä oppi englanninkielisiä sanoja, kuten ”sealing wax”, amerikkalaiselta, joka oli hänen mukanaan laivalla.
29. huhtikuuta 2015, Heisei-kauden 27. vuotena, Abe piti puheen edustajainhuoneen yhteisistunnossa Washingtonissa, ensimmäistä kertaa Japanin pääministeri.
”Hävisimme sodan, mutta voitimme diplomatian”.
Pääministeri Yoshida Shigeru oli taitava keskustelemaan kenraali MacArthurin kanssa, mutta kuten hänen puheensa valtiopäivillä osoitti, hän olisi voinut olla parempi pitämään puheita.
San Franciscon rauhankonferenssissa hän luki ääneen japaniksi samalla kun hän kääri käärön.
Häntä pilkattiin kuin hän olisi käyttänyt vessapaperia.
Aben englanninkielinen puhe kiehtoi minua.
Aben on täytynyt usein lausua huolellisesti laadittuja englanninkielisiä lauseita harjoitellakseen.
Miten Abe kehitti kansainvälistä tajuntaansa?
Isänsä, ulkoministeri Abe Shintaron nuorena sihteerinä hän oli paljon tekemisissä ulkomaisten arvohenkilöiden kanssa ja käytti itse englantia.
Näin hän pystyi paitsi ymmärtämään vastapuolen kantoja ja argumentteja myös hallitsemaan taidon tehdä Japanin kanta ymmärrettäväksi ulkomaalaisille.
Muistan, että ulkoministeriön virkamies Okazaki Hisahiko iloitsi Aben ilmestymisestä poliitikkona kuin pelastajan saapumisesta.
Erinomainen kansainvälinen taju ja historiankatsomus
Japanin kielessäkin Aben puhetapa on rytmikäs, tempoltaan hyvä, suoraviivainen ja tehokas.
Hänen henkinen keskittymisensä oli loistava.
Yleisö liikuttui, kun hän mainitsi Washingtonissa pitämässään puheessa Iwo Jiman raivokkaan taistelun.
Taistelussa taistellut eläkkeellä oleva merijalkaväen kenraaliluutnantti Snowden ja kaupunginvaltuutettu Shindo Yoshitaka, komentaja Kuribayashi Tadamichin pojanpoika, kättelivät.
Minusta vielä parempaa oli hänen näkemyksensä historiasta poliitikkona.
Kyseessä oli ”puhe sodan päättymisen 70. vuosipäivänä”, joka pidettiin 14. elokuuta samana vuonna, ja Abe vahvisti puheessaan Meiji-Japanin ponnistuksia.
”Yli sata vuotta sitten maailmaa hallitsivat valtavat siirtomaat, pääasiassa länsimaat. Niiden ylivoimainen teknologinen ylivoima taustalla, siirtomaavallan aalto pyyhkäisi Aasian yli 1800-luvulla. Ei ole epäilystäkään siitä, että sitä seurannut kriisin tunne oli Japanin modernisaation liikkeellepaneva voima. Japani oli ensimmäinen maa Aasiassa, joka perusti perustuslaillisen hallituksen ja puolusti itsenäisyyttään. Venäjän-Japanin sota rohkaisi monia siirtomaavallan alla olleita ihmisiä Aasiassa ja Afrikassa.”
Abe ei ole yksinkertainen japanilaisen ylivallan kannattaja.
Hän totesi myös selvästi historiallisen ymmärryksensä siitä, että Mantšurian välikohtauksen jälkeen Japani ”suistui kurssiltaan ja suuntasi sotaan”.
Asun Shibuya Wardissa, ja kesäkuussa 1960 näin helikoptereita lentämässä pääministeri Kishi Nobusuken yksityiskodin yllä.
Tuolloin Shinzo oli pieni lapsi, ja ilmeisesti hän sanoi ”Anpo Hantai” (sota on ohi) isoisänsä sylissä matkien sitä, miten ihmiset tapasivat sanoa sen.
Olen kyllästynyt TV-ohjelmiin, joissa anti-Abe = oikeamielinen...
Kesällä 2015 sanomalehdet, kuten Asahi, Mainichi ja Tokyo, ottivat myös LDP-hallituksen vastaisen kannan ja kehottivat vastustamaan ”turvallisuuslainsäädäntöä”.
”Abe, kuole” oli ripustettu erään yliopiston ovelle.
Mielenosoituksilla ei ollut voimaa verrattuna ”turvallisuuslain vastaisen lakiesityksen” kohuun puoli vuosisataa sitten.
Televisio-ohjelmat, jotka keskittyvät vain valtiopäivien ympärillä järjestettäviin mielenosoituksiin ja raportoivat niistä ikään kuin Aben vastustaminen olisi ainoa oikea syy, väsyttävät kuitenkin katsojia.
”Abe, kuole” -tyyppinen nettikiihotus voi jäädä katsojien alitajuntaan.
Taas kerran helikopteri lensi taivaan yllä Tomigayassa, Shibuya Wardissa.
Se kuvattiin, kun Aben ruumis kuljetettiin Narasta ja palautettiin kotiinsa.
Eikö tämän sukupolvensa suuren valtiomiehen kuolemalle pitäisi järjestää valtiolliset hautajaiset?
Saammeko tyytyä yksinkertaisiin kabinetin ja LDP:n yhteishautajaisiin?
14. heinäkuuta 2022
Seuraava on Tokion yliopiston emeritusprofessori Hirakawa Sukehiron artikkelista, joka julkaistiin Sankei Shimbunin tämänpäiväisessä ”Sound Arguments” -lehdessä otsikolla ”Tee Abe Shinzon hautajaisista valtiolliset hautajaiset”.
Se on pakollista luettavaa paitsi japanilaisille myös ihmisille kaikkialla maailmassa.
Tekstin korostukset otsikkoa lukuun ottamatta ovat minun.
Japanin suurin globaali valtiomies
Kun entinen pääministeri Abe Shinzo kuoli salamurhassa, Japani menetti harvinaisen poliitikon, joka pystyi puhumaan vakuuttavasti koko maailmalle.
Abe oli merkittävin globaalipoliitikko, jonka maamme on tuottanut sitten Hirobumi Iton.
Jopa Venäjän presidentti Putin ei voinut olla ilmaisematta henkilökohtaisia tunteitaan.
Japanin Moskovan suurlähetystöön on tiettävästi toimitettu kukkakimppuja surunvalittelun osoituksena.
Se nähdään todennäköisesti Japanin suurlähetystöissä monissa maissa ympäri maailmaa.
Aben kuolema on merkittävä menetys kansakunnalle ja itse asiassa koko maailmalle.
Emme voi olla tuntematta syvää pahoittelua.
Eikö Japanin pitäisi surra Aben ennenaikaista kuolemaa valtiollisilla hautajaisilla?
Miksi Abesta pystyi tulemaan maailmanluokan poliitikko Ito Hirobumin rinnalla?
Molemmat miehet olivat poikkeuksellisia siinä mielessä, että he näkivät selvästi Japanin paikan maailmanhistoriassa ja sen suunnan, johon sen pitäisi mennä.
Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon, että ainoat kaksi japanilaista pääministeriä, jotka ovat koskaan innostaneet yleisöä englanninkielisillä puheillaan, olivat Ito Hirobumi, joka sai osakseen huomattavia suosionosoituksia San Franciscossa Iwakuran lähetystön apulaislähettiläänä, ja Abe, joka puhui kongressin molempien huoneiden jäsenille Washingtonissa.
Tammikuun 22. päivän iltana 1872 (kuukalenterin mukaan 14. joulukuuta 1874) suurlähettiläs Iwakura Tomomi piti puheen San Franciscon Grand-hotellissa pidetyillä tervetuliaisillallisilla, päähineenä aatelisten hovipuvussa muinainen seremoniallinen hovin kaapu, ja DeLong, Yhdysvaltain Japanin-lähettiläs, toimi tulkkina.
Seuraavaksi Ito Hirobumi, alimman tason apulaislähettiläs, astui lavalle ennen vanhempia apulaislähettiläitä Kido Takayoshia ja Okubo Toshimichia.
Ito, joka oli tuolloin 30-vuotias, aloitti puheensa selkeällä ja ymmärrettävällä englannilla epäröimättä.
Hän käytti nokkelaa analogiaa selittääkseen erinomaista politiikkaa maan avaamisesta ulkomaailmalle ja ystävyyden edistämisestä: ”Nouseva aurinko ei ole enää vahasinetti, joka sinetöi Japanin, vaan nouseva aurinko”.
Vaikka Ito oli jo viettänyt kaksi pitkää vuotta ulkomailla, hän epäilemättä oppi englanninkielisiä sanoja, kuten ”sealing wax”, amerikkalaiselta, joka oli hänen mukanaan laivalla.
29. huhtikuuta 2015, Heisei-kauden 27. vuotena, Abe piti puheen edustajainhuoneen yhteisistunnossa Washingtonissa, ensimmäistä kertaa Japanin pääministeri.
”Hävisimme sodan, mutta voitimme diplomatian”.
Pääministeri Yoshida Shigeru oli taitava keskustelemaan kenraali MacArthurin kanssa, mutta kuten hänen puheensa valtiopäivillä osoitti, hän olisi voinut olla parempi pitämään puheita.
San Franciscon rauhankonferenssissa hän luki ääneen japaniksi samalla kun hän kääri käärön.
Häntä pilkattiin kuin hän olisi käyttänyt vessapaperia.
Aben englanninkielinen puhe kiehtoi minua.
Aben on täytynyt usein lausua huolellisesti laadittuja englanninkielisiä lauseita harjoitellakseen.
Miten Abe kehitti kansainvälistä tajuntaansa?
Isänsä, ulkoministeri Abe Shintaron nuorena sihteerinä hän oli paljon tekemisissä ulkomaisten arvohenkilöiden kanssa ja käytti itse englantia.
Näin hän pystyi paitsi ymmärtämään vastapuolen kantoja ja argumentteja myös hallitsemaan taidon tehdä Japanin kanta ymmärrettäväksi ulkomaalaisille.
Muistan, että ulkoministeriön virkamies Okazaki Hisahiko iloitsi Aben ilmestymisestä poliitikkona kuin pelastajan saapumisesta.
Erinomainen kansainvälinen taju ja historiankatsomus
Japanin kielessäkin Aben puhetapa on rytmikäs, tempoltaan hyvä, suoraviivainen ja tehokas.
Hänen henkinen keskittymisensä oli loistava.
Yleisö liikuttui, kun hän mainitsi Washingtonissa pitämässään puheessa Iwo Jiman raivokkaan taistelun.
Taistelussa taistellut eläkkeellä oleva merijalkaväen kenraaliluutnantti Snowden ja kaupunginvaltuutettu Shindo Yoshitaka, komentaja Kuribayashi Tadamichin pojanpoika, kättelivät.
Minusta vielä parempaa oli hänen näkemyksensä historiasta poliitikkona.
Kyseessä oli ”puhe sodan päättymisen 70. vuosipäivänä”, joka pidettiin 14. elokuuta samana vuonna, ja Abe vahvisti puheessaan Meiji-Japanin ponnistuksia.
”Yli sata vuotta sitten maailmaa hallitsivat valtavat siirtomaat, pääasiassa länsimaat. Niiden ylivoimainen teknologinen ylivoima taustalla, siirtomaavallan aalto pyyhkäisi Aasian yli 1800-luvulla. Ei ole epäilystäkään siitä, että sitä seurannut kriisin tunne oli Japanin modernisaation liikkeellepaneva voima. Japani oli ensimmäinen maa Aasiassa, joka perusti perustuslaillisen hallituksen ja puolusti itsenäisyyttään. Venäjän-Japanin sota rohkaisi monia siirtomaavallan alla olleita ihmisiä Aasiassa ja Afrikassa.”
Abe ei ole yksinkertainen japanilaisen ylivallan kannattaja.
Hän totesi myös selvästi historiallisen ymmärryksensä siitä, että Mantšurian välikohtauksen jälkeen Japani ”suistui kurssiltaan ja suuntasi sotaan”.
Asun Shibuya Wardissa, ja kesäkuussa 1960 näin helikoptereita lentämässä pääministeri Kishi Nobusuken yksityiskodin yllä.
Tuolloin Shinzo oli pieni lapsi, ja ilmeisesti hän sanoi ”Anpo Hantai” (sota on ohi) isoisänsä sylissä matkien sitä, miten ihmiset tapasivat sanoa sen.
Olen kyllästynyt TV-ohjelmiin, joissa anti-Abe = oikeamielinen...
Kesällä 2015 sanomalehdet, kuten Asahi, Mainichi ja Tokyo, ottivat myös LDP-hallituksen vastaisen kannan ja kehottivat vastustamaan ”turvallisuuslainsäädäntöä”.
”Abe, kuole” oli ripustettu erään yliopiston ovelle.
Mielenosoituksilla ei ollut voimaa verrattuna ”turvallisuuslain vastaisen lakiesityksen” kohuun puoli vuosisataa sitten.
Televisio-ohjelmat, jotka keskittyvät vain valtiopäivien ympärillä järjestettäviin mielenosoituksiin ja raportoivat niistä ikään kuin Aben vastustaminen olisi ainoa oikea syy, väsyttävät kuitenkin katsojia.
”Abe, kuole” -tyyppinen nettikiihotus voi jäädä katsojien alitajuntaan.
Taas kerran helikopteri lensi taivaan yllä Tomigayassa, Shibuya Wardissa.
Se kuvattiin, kun Aben ruumis kuljetettiin Narasta ja palautettiin kotiinsa.
Eikö tämän sukupolvensa suuren valtiomiehen kuolemalle pitäisi järjestää valtiolliset hautajaiset?
Saammeko tyytyä yksinkertaisiin kabinetin ja LDP:n yhteishautajaisiin?
2024/10/1 in Umeda
