2021/12/30
Seuraava on Canon Institute for Global Studiesin vanhemman johtajan tohtori Taishi Sugiyaman artikkeli, joka ilmestyi Sankei Shimbunin Sound Arguments -julkaisussa 26. marraskuuta otsikolla "Kansalliset intressit kadonneet YK:n ilmastokonferenssissa.
Se on pakollista luettavaa japanilaisille ja ihmisille ympäri maailmaa.
Teoria, jonka mukaan "jos kehittyneet maat ottavat johtoaseman hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja painostavat Kiinaa, Kiina tekee samoin", on edelleen vain satua.
COP26:ssa (YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolten 26. konferenssi) Kiina ei antanut tuumaakaan, ja vain kehittyneiden maiden itsensä tuhoaminen vahvistettiin.
Se päättyi Kiinan täydelliseen voittoon.
USA:n tänä keväänä isännöimässä ilmastohuippukokouksessa G7-maat (Seitsemän teollisuusmaan ryhmä) julistivat kautta linjan, että ne "puoltavat hiilidioksidin ja muut kasvihuonekaasut vuoteen 2030 mennessä ja saavuttavat nollapäästöt (hiilestä poisto) vuoteen 2050 mennessä.
Viime vuoden lopulla Japani ilmoitti myös vähentävänsä kasvihuonekaasupäästöjä 50 vuodella.
Japani ilmoitti myös vähentävänsä 46 prosenttia 30 vuodella sen jälkeen, kun se ilmoitti viime vuoden lopussa nollapäästöistä 50 vuodella.
Toisaalta Kiina ei muuttanut suunnitelmaansa jatkaa CO2- ja muiden päästöjen lisäämistä 30 vuodella.
Kiinan hallitus ei ole muuttanut suunnitelmaansa jatkaa hiilidioksidin lisäämistä.
Se ei voinut rikkoa tätä koostumusta edes tässä COP26:ssa.
Ei vain sitä, vaan kunkin maan ilmoittamia tavoitteita on päivitetty ja vahvistettu Pariisin sopimukseksi kutsutussa kansainvälisessä sopimuksessa.
30 vuoden tavoite on niin holtiton, etteivät kehittyneet maat pysty saavuttamaan sitä muutenkaan.
Kiina tulee olemaan erittäin kriittinen sitä kohtaan ja saa diplomaattisen edun.
Lisäksi kehittyneet maat lisäävät merkittävästi aurinkovoiman ja sähköajoneuvojen käyttöä, mutta ne tuovat enemmän Kiinasta, mikä hyödyttää Kiinaa.
Kehittyneet taloudet kantavat raskaan taakan.
Kiina ei lakkaa nauramasta vihollistensa itsensä tuhoamiselle.
Suurmedia kirjoittaa Glasgow Climate Accordista COP26:ssa ikään kuin se olisi seurausta lämpötilan nousutavoitteen nostamisesta 1,5 celsiusasteeseen.
Kuitenkin ilmaus "jatkaa ponnisteluja" lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen sisältyi alun perin Pariisin sopimukseen.
Kiina ei ole tehnyt myönnytyksiä.
Hiilenpoistoaika oli "noin tai suunnilleen", mutta sana "tuolloin" piti pitää Kiinan tavoitevuosi 2060 ennallaan.
Yhdysvaltain Biden petturi neuvottelut
Myös hiilivoimantuotannon asteittaisesta "vähentämisestä" sovittiin, mutta se ei pakota muuttamaan Kiinan suunnitelmaa seuraavalle 30 vuodelle.
Itse asiassa sanaa "vähennys" käytettiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen ja Kiinan Glasgow'n yhteisessä julistuksessa, joka julkaistiin COP26:n aikana.
Kiinan nykyinen 14. viisivuotissuunnitelma vaatii hiilidioksidipäästöjen lisäämistä 10 % vuoteen 2025 mennessä.
Pelkästään tämä lisäys vastaa Japanin vuotuisia päästöjä.
15. viisivuotissuunnitelmassa hiilivoimantuotannon osuuden odotetaan kuitenkin laskevan.
Tämä johtuu siitä, että muiden kuin hiilivoimaloiden määrä tulee lisääntymään.
Toisin sanoen "vähennyssopimus" on vain tuki Kiinan ajattelulle.
Vastineeksi Yhdysvallat antaa yhteisessä julistuksessa törkeän lupauksen "100 % päästöttömästä sähköstä vuoteen 2035 mennessä".
USA ei pysty millään vähentämään hiilidioksidipäästöjä sähköstä vuoteen 2035 mennessä.
Kiina käyttää tätä lausetta syyttääkseen Yhdysvaltoja ja saadakseen diplomaattisen edun tulevaisuudessa.
Jos Yhdysvallat todella yrittää saavuttaa tämän tavoitteen, se on sen oma tuho.
Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen sopimus on lyhyt ja helppolukuinen, mutta siinä sanotaan, että Yhdysvallat tekee yhteistyötä Kiinan kanssa kaikessa.
Kiina ei ole luvannut muuta kuin hiilen "vähentämistä".
Mikä tämän sopimuksen tarkoitus sitten oli?
Molemmat halusivat lähettää viestin, että "yhteistyö on tärkeää" ilmastonmuutoksen suhteen.
Bidenin hallinnon sovitteleva asenne Kiinaa kohtaan näkyy selvästi.
Se haluaa käyttää ilmastonmuutosta tekosyynä ylläpitää taloudellisia suhteita.
On kuitenkin erittäin kyseenalaista, edistääkö tämä Yhdysvaltojen todellista kansallista etua.
Toisaalta tämä on Kiinalle erinomainen tilaisuus murtaa Kiinan piiritys.
Kahden hallinnon edut ovat siis linjassa.
Siitä huolimatta Yhdysvaltain demokraattisen puolueen (DPJ) hallinnon petturi neuvottelutyyli on edelleen sama kuin aina, sillä se antaa Kiinalle lupauksia, joita se ei voi pitää.
Aikapommisarja itselleen
Glasgow'n sopimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentämisen edistymistä kohti vuotta 2030 seurataan joka vuosi decarbonisaatioon sitoutuneiden teollisuusmaiden ehdotuksella.
Kehittyneiden maiden tavoitteet ovat kuitenkin kaikki liioiteltuja, eikä ole mahdollisuutta saavuttaa Japanin 46 prosentin vähennystä (verrattuna vuoteen 2013), Iso-Britannian 68 prosentin vähennystä (verrattuna vuoteen 1990) tai USA:n E:n 50 prosentin vähennystä. verrattuna vuoteen 2005).
Jos todella yritämme, taloutemme romahtaa ja menettää energiavarmuutemme.
Lisäksi kehittyneet maat ovat luvanneet valtavaa apua, yli 10 biljoonaa jeniä vuodessa.
Vaikka viimeisimmässä IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) raportissa ei ole havaittu C02:n aiheuttamien katastrofien voimistumista, se on silkkaa hulluutta.
Maailma on keskellä energiakriisiä, ja kehittyneet maat ovat laiminlyöneet vakaan ja edullisen energian toimituksen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Japani on yksi niistä, ja muut maat pyrkivät selviytymään taloudellisesta taakasta tarjoamalla väliaikaisia tukia.
Inflaatio on myös kasvava huolenaihe.
Näissä olosuhteissa millään maalla ei ole varaa saada parlamentti hyväksymään hiilidioksidiveroa tai -asetusta, joka aiheuttaa massiivisen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen.
Siten ensi vuoden COP27:ssä erimielisyydet tulevat ilmeisiksi ja kehittyneet maat joutuvat yhä enemmän moraaliseen suohon.
Ja heidän on pakko tehdä vielä absurdimpia C0₂-vähennyksiä ja tarjota valtavasti apua.
Kuinka kauan Japanin pitää pelata tätä typerää peliä?
