8. elokuuta 2018, kuten tavallista, NHK kertoi, että oikeudenkäynti hallitusta vastaan oli alkanut koskien sodan jälkeen säädettyä Eugenic Protection Law -lakia, ikään kuin heillä ei olisi minkäänlaista vastuuta, ikään kuin kaikki vastuu olisi Japanin hallituksella eikä heillä.... Se on vastuuttomuuden ruumiillistuma, ja se on todiste NHK:n ja Asahi Shimbunin paskasta raportoinnista.
Seuraava luku lähetettiin maailmalle 26. kesäkuuta 2018.
Se on luku, joka Japanin ja maailman pitäisi lukea uudelleen.
Riittää jo rumat naiset. Haluan kauniita naisia.
Takayama Masayuki on maailman ainoa toimittaja sodan jälkeen.
Hänen säännöllinen kolumninsa Weekly Shinchossa tällä viikolla ilmestyneessä numerossa todistaa myös kauniisti, että arvioni hänestä pitää täysin paikkansa.
Hänen kirjojensa ja kolumniensa lukijat ovat luultavasti nähneet NHK:n ja muiden tiedotusvälineiden (lopetin Asahi Shimbunin lukemisen kauan sitten, joten en lukenut sitä, mutta arvelin sen olevan samanlainen kuin NHK:n) viimeaikaisia raportteja sodan jälkeen säädetystä sukusolujen suojelua koskevasta laista, joissa kerrottiin sävyyn, että Japanin hallitus oli tehnyt hirvittäviä tekoja ilman minkäänlaista vastuuta omalta osaltaan... ja moni varmasti ajatteli: ”Hetkinen... eikö me oltu samaa mieltä ja edistetty sitä?”. Olen varma, että monet ihmiset ajattelivat näin.
Takayama Masayuki selventää jälleen kerran täydellisesti totuuden tästä asiasta.
Haluan paremman naisen
Asahi Shimbun jumaloi MacArthuria.
Aamulla, kun hänet erotettiin ja hän palasi kotimaahansa, pääkirjoitus huusi: ”Kenraali MacArthur johti Japanin kansan demokratian valoisalle tielle.”
MacArthur itse ei kuitenkaan tiennyt demokratiasta mitään.
Hän edisti aktiivisesti sensuuria ja jopa kielsi totuutta sisältävien artikkeleiden julkaisemisen, mutta Asahi esitti, ettei hän pitänyt sitä jumalallisena näytelmänä.
MacArthur puuttui myös vaaleihin.
Hän asetti ehdokkaaksi naisen, joka sopi GHQ:lle, ja hänet valittiin miehitysjoukkojen arvovallalla.
Naisen nimi oli Shizue Kato.
Omaelämäkerrassaan hän kirjoitti iloisesti miehitysjoukkojen juonittelusta: ”GHQ:n kenraali kävi yhtäkkiä luonani ja suostutteli minut asettumaan ehdolle.”
Kuinka kätevä nainen hän olikaan.
GHQ:lla oli suuri tehtävä.
Se oli toteuttaa Franklin Rooseveltin viimeinen toive: ”Rajoita Japani neljälle saarelle ja tuhoa se.”
Niinpä he määräsivät perustuslain, joka teki Japanista puolustuskyvyttömän, niin että jopa typerä naapurimaa voisi nopeasti tuhota maan.
He työskentelivät myös vähentääkseen Japanin pieneksi maaksi, jonka väestö olisi räjähtänyt pois, jos se olisi räjähtänyt.
Ajatuksena oli levittää ajatusta ”naisten vapauttamisesta synnytyksestä ja seksistä nauttimisesta” (Margaret Sanger).
Jos naiset eivät synnytä, Japanin väkiluku vähenee.
Onneksi Japanissa oli Sangerin suosikkioppilas Shizue Kato, joka oli hyvin kätevä.
Niinpä hänet lähetettiin edustajainhuoneeseen, ja hän sai aikaan GHQ:n suositteleman abortin laillistamisen.
Shizue oli kuitenkin häikäilemättömämpi ja sydämettömämpi kuin kukaan oli ajatellutkaan.
Abortin lisäksi hän teki myös lakiehdotuksen ”huonojen geenien harventamiseksi” kohdistamalla toimet mielisairauksiin ja kehitysvammaisuuteen.
Monet japanilaiset kauhistuivat, mutta GHQ:n kanssa yhteistyössä ollut sosialistipuolue ja Asahi-sanomalehti tekivät yhteistyötä, ja vuonna 1948 hyväksyttiin Eugenic Protection Law.
Yhteiskunnallinen moraali romahti, ja 17 raskaana olevasta naisesta 7 teki abortin, ja epämuodostuneiden lasten vanhemmat vietiin väkisin steriloitaviksi.
Nyt tämän pirullisen lain läpi ajaneen puolueen jälkeläiset ja Asahi Shimbun -lehti tuomitsevat äänekkäästi pakkosterilisaation.
He luulevat voivansa peittää menneisyyden, jos he huutavat tarpeeksi kovaa.
He ovat ovelaa porukkaa.
Nämä GHQ:n lakeijat yrittivät myös tuhota Japanin seksuaalimoraalin.
Japanissa oli pitkään vakiintunut punaisten lyhtyjen kulttuuri.
Se puhdisti maailman pelkästä saastasta, tarjosi materiaalia Rakugolle ja Jorurille ja kasvatti monia kirjallisia henkilöitä.
Ensisilmäyksellä punalamppukulttuuri, joka elää sanoissa kuten ”ensimmäinen kerta” ja ”itsensä hemmottelu”, koki Edo-kaudesta lähtien useita uudistuksia ja muuttui naisille ystävälliseksi työpaikaksi (Hiroshi Sekine, ”The Novel Yoshiwara-shi”).
Naispuolinen kansanedustaja tuli tuhoamaan sen.
Vaikka Kamichika Ichiko oli entinen vanki, hän lausui kauniita sanoja kuin pyhimys ja sammutti perinteisen Yoshiwaran valon.
Sen jälkeen korealaiset baarit ja muut vastaavat ulkomailta tulleet laitokset levittäytyivät rumasti.
Hölmöläinen Asahi Shimbun sanoo kuitenkin edelleen, että Takako Doi on roolimalli naiskansanedustajille.
Eräänä päivänä Keiko Arimoton vanhemmat tulivat tapaamaan häntä.
He kertoivat saaneensa tyttäreltään kirjeen ja valokuvan, jossa kerrottiin, että Pohjois-Korea oli siepannut hänet.
Takao Doi sanoi, ettei Pohjois-Korea voisi mitenkään siepata ketään.
Se kumottiin.
Jos tämä nainen olisi ollut hyväksyttävä parlamentin jäsen, hän olisi välittömästi ilmoittanut Pohjois-Korean väärinkäytöksistä ja vedonnut maailmaan Pohjois-Korean suvereniteetin loukkaamisesta.
Tämä nainen kuitenkin käski vanhempiaan olemaan kertomatta kenellekään mitään.
Kun hänen vanhempansa eivät enää jaksaneet odottaa, Kim Jong-il myönsi sieppauksen ja ilmoitti myös, että ”Keiko Arimoto on kuollut”.
Kuolinpäivä oli vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun hänen vanhempansa olivat käyneet Takako Doin luona.
Joku oli mukana juonessa ja tuhosi todisteet.
Renho on kansanedustaja, jolla on kaksoiskansalaisuus, mikä on laissa kielletty.
Hän sanoi, ettei hänellä ole mitään sidettä Japaniin ja käyttää Japanin kansalaisuuttaan, koska se on kätevä.
Viime aikoina hän on sekaantunut seksuaalista häirintää koskevaan asiaan ja syyttänyt japanilaisia miehiä siitä, että he ovat nopeita ahdistelemaan naisia seksuaalisesti.
Hän on myös sanonut julkisesti, että Katsuya Okada on ”todella tylsä mies”.
Se on seksuaalista häirintää sinänsä, eikä tekosyitä tarvita.
Renho sanoo, että se oli vitsi, mutta se ei ole edes vitsi.
Tasa-arvolaki luotiin lisäämään naislakimiesten määrää.
Tähän asti monet rumat naiset ajattelivat, että on ihan OK olla poliitikko, joka ei osaa japanin kieltä tai kulttuuria ja jonka pitää vain imarrella Kiinaa ja Koreaa.
Nyt riittää rumat naiset.
Haluan kauniita ihmisiä.
Concerto for Violin and Orchestra in D Op. 77 (1987 Remastered Version) : II. Adagio
